On taas aika tehdä rätingit kirpparipöydän tuotosta. Hain kimpsuni ja kampsuni pois kirppikseltä jo muutama viikko takaperin, mutta koska kirpparin pitäjä ja vakituinen myyjä oli lomalla, tilitys päästiin tekemään vasta viime torstaina.
Ensimmäinen havaintoni oli se, että tällä kertaa vaatteet olivat tehneet kauppansa huonosti. Olin vienyt kirpparille useita sukulaisnaisen vaatekappaleita, mutta niistä oli valitettavasti mennyt vain kukallinen vekkihame. Hame olikin niin sievä, että jos kukaan ei olisi sitä ostanut, olisin pitänyt sen itselläni.
Sukulaisnaisen punapohjainen pitkä mekko oli kuulemma herättänyt kiinnostusta, mutta kukaan ei ollut innostunut ostamaan sitä. Välillä oli käynyt niinkin, että asiakas olisi halunnut ostaa mekon, mutta sen hintalappu oli pudonnut pois. Vakituisen myyjän tuuraaja ei ollut uskaltanut päättää hintaa itse, mikä onkin ihan ymmärrettävää. Kun kerroin myyjälle mekon maksavan kuusi euroa, hän piti hintaa jopa hieman liian alhaisena.
Muista vaatteista kauppansa olivat tehneet jälkikasvun farkut ja farkkutakki. Myös aiemmin kesällä toiselta kirpparilta hankkimani ruusukuvioinen mekko oli ostettu. Muistan, että minua kismitti aika tavalla, kun tajusin koltun olevan minulle liian väljä. Nyt ajattelen, että onpa hyvä, että joku löysi itselleen mieleisen mekon kolmella eurolla. Toivottavasti se on hänelle sopiva.
Jälkikasvun talvitakki ei ollut mennyt, mitä en toisaalta ihmettele. Yritän myydä sen talvella. Seuraava kirppispöytä pitäneekin vuokrata mahdollisimman kylmän sään aikaan...
Vaatteet eivät siis tehneet kauppaansa kovinkaan hyvin, mutta entäpä tavarat? Kirjoista meni vain yksi ainoa. Tällä kertaa ostajan kiinnostuksen oli herättänyt Kristiina Vuoren romaanin pokkariversio. Neljästä CD-levystä ei mennyt yhtään. Eivätkö ihmiset enää kuuntele CD-levyjä? Tai sitten minun ja ostajien musiikkimaut eivät vain kohdanneet.
Lehdistä olivat menneet One Direction -aiheiset englanninkieliset julkaisut. Yllättäen myös kaikki viisi pehmoa oli ostettu. Suurin yllätys oli kuitenkin se, että monella aiemmalla myyntipöydällä seikkaillut sisustustaulu oli vihdoinkin tehnyt kauppansa. Hienoa!
Kirppispöydän tuotto oli noin 41 euroa. Kun siitä vähentää myyntipöydän vuokran, voitoksi jää sellaiset 16 euroa. Myönnän, että voitto on joskus ollut suurempikin.
Pääasia kuitenkin on, että tavarat ja vaatteet pääsivät uusille omistajille ja sitä kautta kiertoon. Se on aina parempi vaihtoehto kuin tavaran kaatopaikalle kärrääminen.
Ylin ja alin kuva on otettu viime talvena SPR:n kirppikseltä Jyväskylästä.
Kommentit
Lähetä kommentti