Siirry pääsisältöön

Nokkosen siemenet ovat suomalaista superruokaa



Kukaan tuskin enää suuremmin yllättyy tiedosta, että harmillisena vihulaisena pidetty nokkonen on erittäin hyödyllinen kasvi. Kyseinen villiyrtti sisältää muun muassa kalsiumia, rautaa, magnesiumia ja erilaisia vitamiineja ja on näin ollen varsin terveellistä syötävää. Kesällä käsittelinkin aihetta päivityksessäni 
Nokkoskeitto kruunaa kesän (27.6. 2022). 

Toki nokkosta voi halutessaan käyttää niin hiusten- (Nokkosvesi hoitaa hiuksia, 3.7. 2022) kuin kauneudenhoidossakin (Nokkonen käy kasvonaamioksikin, 13.7. 2022). Laimennettu nokkosvesi on myös oiva lannoite pihakasveille. 

Monet nokkosruoat tehdään nokkosen versoista, mutta ei sovi unohtaa, että myös kasvin siemenet ovat hyvin terveellistä syötävää. Nokkonen tekee kahdenlaisia siemennorkkoja. "Poikanorkot" ovat lyhyitä ja pieniä, "tyttönorkot" pitkiä ja tuuheita. Viimeksi mainituissa on enemmän ravinteita, joten kannattaa kerätä niitä. Eivät "poikanorkotkaan" tosin myrkyllisiä ole. 

Milloin nokkosen siemennorkkoja kannattaa kerätä? Tästä eri lähteet antavat hyvinkin ristiriitaista tietoa. Osassa lähteitä norkot kehotetaan poimimaan talteen jo heinäkuussa, silloin kun ne ovat vihreitä. Jotkut taas kertovat, että siementen paras keruuaika on elokuu, kun ne ovat tummanvihreitä. Joissakin lähteissä parhaana poimimisaikana pidetään syyskuun alkua.

Itse olen luottanut eräästä Facebookin villiyrttiryhmästä löytämääni neuvoon, jonka mukaan nokkosen siemenet kannattaa kerätä talteen syksyllä, kun ne ovat jo päässeet tummentumaan. Tämän postauksen kuvissa olevat siemenet olen poiminut syyskuun loppupuolella.

Kerääpä nokkosen siemenet milloin tahansa, keruupaikan pitää olla mahdollisimman puhdas. Teiden varsilta tai navettojen, karjasuojien ja kompostien liepeiltä siemeniä - kuten nokkosia yleensäkään - ei pidä mennä poimimaan. Sateisella säällä keruupuuhat kannattaa unohtaa.  

Nokkosen siemeniä voi käyttää tuoreina, mutta niitä on mahdollista myös pakastaa tai kuivata. Jos haluaa kuivata siemenet kuivurilla, ritilöiden päälle kannattaa laittaa vaikkapa leivinpaperia, etteivät siemenet pääse karkaamaan omille teilleen ritilän rakosista. Itse olen säästänyt sähköä ja kuivannut siemenet huonelämmössä tarjottimelle levitettyinä - tosin takan päällä.

Kuivatut siemenet viihtyvät parhaiten tiiviisti suljetussa rasiassa, kuivassa ja valolta suojatussa paikassa. 

Mitenkäs näitä terveellisiä nokkosen siemeniä kannattaisi käyttää? Niitä voi lisätä vaikkapa leivontajauhoihin, uuniruokiin, lettutaikinaan, puuroon, juomiin, viiliin tai jogurttiin. Monet tykkäävät tehdä hienoksi jauhetuista siemenistä yrttisuolaa. Itse olen lisäillyt nokkosen siemeniä erilaisiin ruokiin, esimerkiksi munakkaisiin ja lettuihin. Myös sämpylöihin ja maustamattoman jogurtin lisukkeeksi siemenet sopivat kokemukseni mukaan mainiosti.

Maltti on kuitenkin valttia villiyrttien nauttimisessa, ja tämä pätee myös nokkoseen ja sen siemeniin. Siemeniä kannattaa syödä kuuriluontoisesti - ei siis pitkiä aikoja yhtäjaksoisesti. Siemeniä on hyvä nauttia vain pieniä määriä kerrallaan. Joissain lähteissä kerta-annokseksi suositeltiin yhtä ruokalusikallista vuorokautta kohden. Itse olen tyytynyt teelusikalliseen. 

Päivityksessä käytetyt lähteet:

Martat.fi

Omavarainen.fi

Yrttitarha.fi 

   

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Luonnollinen kasvovesi poimulehdistä

Kesäisestä luonnosta löytyy paljon kotikosmetiikkaan sopivia yrttejä. Jos et ole aiemmin valmistanut kosmetiikkaa villiyrteistä mutta haluaisit kokeilla, suosittelen ensimmäiseksi kokeiluksi omatekoista yrttikasvovettä. On helppoa! Itse olen tehnyt kavovesiä muun muassa poimulehdestä, kanervasta ja siankärsämöstä. Viljellyistä yrteistä olen kokeillut timjamia. Poimulehti sopii mainiosti kasvoveteen, koska se pehmentää ihoa. Väittävätpä jotkut, että sillä olisi jopa nuorentava vaikutus!  Perusohjetta varten tarvitaan   1 dl sadevettä/sterilisoitua vettä poimulehtiä      mieto kasvovesi - 2 rkl tuoreita poimulehtiä      normaali kasvovesi - 3 rkl tuoreita poimulehtiä      vahva kasvovesi - 4 rkl tuoreita poimulehtiä Näin tein kasvoveden poimulehdistä: 1. Keräsin sadevettä desilitran verran. 2. Poimin poimulehtiä noin neljä ruokalusikallista. 3. Huuhtelin poimulehdet kylmällä juoksevalla ve...

Hyvästi, vuosi 2023!

  Vuoteen 2023 mahtui henkilökohtaisessa elämässäni monenmoista: luovuin vakituisesta työpaikastani, laitoin taloni myyntiin, muutin uudelle asuinalueelle kerrostaloon, aloitin työt uudessa koulussa, rakas kissaystäväni kuoli... Toivon, että vuosi 2024 olisi rauhallisempi :)  Tammikuussa 2023 aloitin jo tutuksi tulleen kuvausprojektini, jonka tarkoituksena on ottaa kuva samasta paikasta kerran kuukaudessa koko vuoden ajan. Kuvauspaikaksi valikoitui Jyväskylän Palokassa sijaitseva Kirrin uimaranta.  Muutin uuteen kotiin syyskuun alussa. Vanhan talon tyhjentäminen ja siivoaminen sekä uuden kodin järjestely veivät niin paljon aikaa ja energiaa, että kuvausprojektini tyssäsi ja viimeiseksi kuvaksi jäi elokuun otos. Tuossa kuvia järjestellessäni onnistuin vahingossa poistamaan heinäkuun kuvan, joten kuvasarjani jää tänä vuonna puoliväliin vuotta.  Tammikuun kuva on otettu aamulla auringonnousun jälkeen. Pakkastakin oli.    Helmikuussa lumet välillä sulivat, mutt...

Miltä maistui voikukan juurista tehty kahvi?

Kokeilin viime viikolla tehdä kahvinkorviketta voikukan juurista. Ohjeen voikukkakahviin löysin Metsän emännän verkkosivuilta (www.metsanemanta.fi). Voikukkakahviin tarvitaan kuivattuja ja paahdettuja voikukan juuria. Voikukan juurien kuivaamisesta kerroin päivityksessäni pari viikkoa sitten (Kaivoin maasta voikukan juuria ja... 12.9.2021). Viikko sitten kirjoitin voikukkaisen rieskan tekemisestä (Kokeilin voikukanjuuririeskaa, 19.9.2021). Kuivattuja voikukan juuria voi paahtaa pannulla tai uunissa. Kokeilin jälkimmäistä tapaa. Metsän emännän ohjeen mukaan kuivatut ja pilkotut juurenpalat levitetään uunipellille leivinpaperin päälle. Uuni asetetaan 175 asteeseen ja juurenpalojen annetaan olla uunissa 10-20 minuuttia. Mitä kauemmin paloja paahtaa, sen tummemman värin ne saavat. Ennen purkitusta palasten annetaan jäähtyä. Ne säilyvät parhaiten tiiviissä lasipurkissa ja pimeässä. Omat kuivatut juurenpalaseni olivat jo valmiiksi niin pieniä, että niitä ei tarvinnut enää ryhtyä p...