Siirry pääsisältöön

Nokkosen siemenet ovat suomalaista superruokaa



Kukaan tuskin enää suuremmin yllättyy tiedosta, että harmillisena vihulaisena pidetty nokkonen on erittäin hyödyllinen kasvi. Kyseinen villiyrtti sisältää muun muassa kalsiumia, rautaa, magnesiumia ja erilaisia vitamiineja ja on näin ollen varsin terveellistä syötävää. Kesällä käsittelinkin aihetta päivityksessäni 
Nokkoskeitto kruunaa kesän (27.6. 2022). 

Toki nokkosta voi halutessaan käyttää niin hiusten- (Nokkosvesi hoitaa hiuksia, 3.7. 2022) kuin kauneudenhoidossakin (Nokkonen käy kasvonaamioksikin, 13.7. 2022). Laimennettu nokkosvesi on myös oiva lannoite pihakasveille. 

Monet nokkosruoat tehdään nokkosen versoista, mutta ei sovi unohtaa, että myös kasvin siemenet ovat hyvin terveellistä syötävää. Nokkonen tekee kahdenlaisia siemennorkkoja. "Poikanorkot" ovat lyhyitä ja pieniä, "tyttönorkot" pitkiä ja tuuheita. Viimeksi mainituissa on enemmän ravinteita, joten kannattaa kerätä niitä. Eivät "poikanorkotkaan" tosin myrkyllisiä ole. 

Milloin nokkosen siemennorkkoja kannattaa kerätä? Tästä eri lähteet antavat hyvinkin ristiriitaista tietoa. Osassa lähteitä norkot kehotetaan poimimaan talteen jo heinäkuussa, silloin kun ne ovat vihreitä. Jotkut taas kertovat, että siementen paras keruuaika on elokuu, kun ne ovat tummanvihreitä. Joissakin lähteissä parhaana poimimisaikana pidetään syyskuun alkua.

Itse olen luottanut eräästä Facebookin villiyrttiryhmästä löytämääni neuvoon, jonka mukaan nokkosen siemenet kannattaa kerätä talteen syksyllä, kun ne ovat jo päässeet tummentumaan. Tämän postauksen kuvissa olevat siemenet olen poiminut syyskuun loppupuolella.

Kerääpä nokkosen siemenet milloin tahansa, keruupaikan pitää olla mahdollisimman puhdas. Teiden varsilta tai navettojen, karjasuojien ja kompostien liepeiltä siemeniä - kuten nokkosia yleensäkään - ei pidä mennä poimimaan. Sateisella säällä keruupuuhat kannattaa unohtaa.  

Nokkosen siemeniä voi käyttää tuoreina, mutta niitä on mahdollista myös pakastaa tai kuivata. Jos haluaa kuivata siemenet kuivurilla, ritilöiden päälle kannattaa laittaa vaikkapa leivinpaperia, etteivät siemenet pääse karkaamaan omille teilleen ritilän rakosista. Itse olen säästänyt sähköä ja kuivannut siemenet huonelämmössä tarjottimelle levitettyinä - tosin takan päällä.

Kuivatut siemenet viihtyvät parhaiten tiiviisti suljetussa rasiassa, kuivassa ja valolta suojatussa paikassa. 

Mitenkäs näitä terveellisiä nokkosen siemeniä kannattaisi käyttää? Niitä voi lisätä vaikkapa leivontajauhoihin, uuniruokiin, lettutaikinaan, puuroon, juomiin, viiliin tai jogurttiin. Monet tykkäävät tehdä hienoksi jauhetuista siemenistä yrttisuolaa. Itse olen lisäillyt nokkosen siemeniä erilaisiin ruokiin, esimerkiksi munakkaisiin ja lettuihin. Myös sämpylöihin ja maustamattoman jogurtin lisukkeeksi siemenet sopivat kokemukseni mukaan mainiosti.

Maltti on kuitenkin valttia villiyrttien nauttimisessa, ja tämä pätee myös nokkoseen ja sen siemeniin. Siemeniä kannattaa syödä kuuriluontoisesti - ei siis pitkiä aikoja yhtäjaksoisesti. Siemeniä on hyvä nauttia vain pieniä määriä kerrallaan. Joissain lähteissä kerta-annokseksi suositeltiin yhtä ruokalusikallista vuorokautta kohden. Itse olen tyytynyt teelusikalliseen. 

Päivityksessä käytetyt lähteet:

Martat.fi

Omavarainen.fi

Yrttitarha.fi 

   

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Metsäinen löylytuoksu valmistuu vaivattomasti

  Olen aina silloin tällöin tehnyt löylytuoksuja saunaillan piristykseksi. Kokeilussa ovat olleet ainakin koivunlehdet, ruusun terälehdet ja kuusenkerkät tai kuusen oksan palaset. Näistä mielestäni parhaimman tuoksun on antanut kuusi. Jos olen tehnyt metsäisen löylytuoksun kesällä, olen käyttänyt siihen kuusenkerkkiä. Talvi-aikaan olen pilkkonut kuusen oksista pieniä palasia. Koska oman pihani nurkassa sattuu kasvamaan muutama kuusi, minun ei ole tarvinnut kysyä puuhiini maanomistajan lupaa. Metsäisen löylytuoksun voi tehdä sekä kuivatuista että tuoreista kuusenkerkistä tai oksan palasista. Näin toimin: 1. Kuivatan kuusenkerkkiä tai oksan palasia tarjottimella muutaman päivän ajan.   2. Sujautan kuivat kerkät/oksan palaset suodatinpussiin. Jos olen käyttänyt niitä tuoreina, olen täyttänyt kaksi suodatinpussia. 3. Suljen pussit paperiliittimillä. Jos haluaa antaa löylytuoksuja vaikkapa joululahjaksi, kannattanee käyttää nitojaa; näin pussukka saa siistimmän ulkoasun.  4. Asettelen täyt

Luonnollinen kasvovesi poimulehdistä

Kesäisestä luonnosta löytyy paljon kotikosmetiikkaan sopivia yrttejä. Jos et ole aiemmin valmistanut kosmetiikkaa villiyrteistä mutta haluaisit kokeilla, suosittelen ensimmäiseksi kokeiluksi omatekoista yrttikasvovettä. On helppoa! Itse olen tehnyt kavovesiä muun muassa poimulehdestä, kanervasta ja siankärsämöstä. Viljellyistä yrteistä olen kokeillut timjamia. Poimulehti sopii mainiosti kasvoveteen, koska se pehmentää ihoa. Väittävätpä jotkut, että sillä olisi jopa nuorentava vaikutus!  Perusohjetta varten tarvitaan   1 dl sadevettä/sterilisoitua vettä poimulehtiä      mieto kasvovesi - 2 rkl tuoreita poimulehtiä      normaali kasvovesi - 3 rkl tuoreita poimulehtiä      vahva kasvovesi - 4 rkl tuoreita poimulehtiä Näin tein kasvoveden poimulehdistä: 1. Keräsin sadevettä desilitran verran. 2. Poimin poimulehtiä noin neljä ruokalusikallista. 3. Huuhtelin poimulehdet kylmällä juoksevalla vedellä. 4. Kiehautin veden. 5. Kaadoin kuuman veden poimulehtien pää

Tein sipsejä ihan itse - mausteena vuohenputkisilppua

Olen joskus yrittänyt tehdä sipsejä uunissa, ja jos oikein muistan, ne eivät onnistuneet kovinkaan hyvin. Vähän aikaa sitten löysin Anna -lehden verkkosivuilta ohjeen sipsien valmistamiseksi mikroaaltouunissa. Siitä sain ajatuksen kokeilla, onnistuisivatko perunaherkut paremmin mikrossa.  Koska ensimmäiset villiyrtit ovat nousseet maasta täällä Keski-Suomessakin, päätin maustaa sipsit suolan lisäksi tuoreella vuohenputkisilpulla. Keräsin nuoret vuohenputket hieman ennen sipsien valmistamista. Huuhtelin villiyrtit siivilässä kylmällä juoksevalla vedellä, minkä jälkeen saksin ne silpuksi.  Näin toimin: 1. Viipaloin mullattoman, ohutkuorisen perunan juustohöylällä. 2.  Upotin viipaleet kylmään veteen. 3. Kuivasin ne pyyhkeellä. 4. Kaadoin lautaselle oliiviöljyä ja kierittelin perunaviipaleita siinä.  5.  Asettelin viipaleet lautaselle leivinpaperin päälle. Maustoin ne merisuolalla ja vuohenputkisilpulla.  6. Laitoin sipsit mikroon neljäksi minuutiksi.  Miten mikrosipsit onnistuivat? Hyvin