Siirry pääsisältöön

Nokkosen siemenet ovat suomalaista superruokaa



Kukaan tuskin enää suuremmin yllättyy tiedosta, että harmillisena vihulaisena pidetty nokkonen on erittäin hyödyllinen kasvi. Kyseinen villiyrtti sisältää muun muassa kalsiumia, rautaa, magnesiumia ja erilaisia vitamiineja ja on näin ollen varsin terveellistä syötävää. Kesällä käsittelinkin aihetta päivityksessäni 
Nokkoskeitto kruunaa kesän (27.6. 2022). 

Toki nokkosta voi halutessaan käyttää niin hiusten- (Nokkosvesi hoitaa hiuksia, 3.7. 2022) kuin kauneudenhoidossakin (Nokkonen käy kasvonaamioksikin, 13.7. 2022). Laimennettu nokkosvesi on myös oiva lannoite pihakasveille. 

Monet nokkosruoat tehdään nokkosen versoista, mutta ei sovi unohtaa, että myös kasvin siemenet ovat hyvin terveellistä syötävää. Nokkonen tekee kahdenlaisia siemennorkkoja. "Poikanorkot" ovat lyhyitä ja pieniä, "tyttönorkot" pitkiä ja tuuheita. Viimeksi mainituissa on enemmän ravinteita, joten kannattaa kerätä niitä. Eivät "poikanorkotkaan" tosin myrkyllisiä ole. 

Milloin nokkosen siemennorkkoja kannattaa kerätä? Tästä eri lähteet antavat hyvinkin ristiriitaista tietoa. Osassa lähteitä norkot kehotetaan poimimaan talteen jo heinäkuussa, silloin kun ne ovat vihreitä. Jotkut taas kertovat, että siementen paras keruuaika on elokuu, kun ne ovat tummanvihreitä. Joissakin lähteissä parhaana poimimisaikana pidetään syyskuun alkua.

Itse olen luottanut eräästä Facebookin villiyrttiryhmästä löytämääni neuvoon, jonka mukaan nokkosen siemenet kannattaa kerätä talteen syksyllä, kun ne ovat jo päässeet tummentumaan. Tämän postauksen kuvissa olevat siemenet olen poiminut syyskuun loppupuolella.

Kerääpä nokkosen siemenet milloin tahansa, keruupaikan pitää olla mahdollisimman puhdas. Teiden varsilta tai navettojen, karjasuojien ja kompostien liepeiltä siemeniä - kuten nokkosia yleensäkään - ei pidä mennä poimimaan. Sateisella säällä keruupuuhat kannattaa unohtaa.  

Nokkosen siemeniä voi käyttää tuoreina, mutta niitä on mahdollista myös pakastaa tai kuivata. Jos haluaa kuivata siemenet kuivurilla, ritilöiden päälle kannattaa laittaa vaikkapa leivinpaperia, etteivät siemenet pääse karkaamaan omille teilleen ritilän rakosista. Itse olen säästänyt sähköä ja kuivannut siemenet huonelämmössä tarjottimelle levitettyinä - tosin takan päällä.

Kuivatut siemenet viihtyvät parhaiten tiiviisti suljetussa rasiassa, kuivassa ja valolta suojatussa paikassa. 

Mitenkäs näitä terveellisiä nokkosen siemeniä kannattaisi käyttää? Niitä voi lisätä vaikkapa leivontajauhoihin, uuniruokiin, lettutaikinaan, puuroon, juomiin, viiliin tai jogurttiin. Monet tykkäävät tehdä hienoksi jauhetuista siemenistä yrttisuolaa. Itse olen lisäillyt nokkosen siemeniä erilaisiin ruokiin, esimerkiksi munakkaisiin ja lettuihin. Myös sämpylöihin ja maustamattoman jogurtin lisukkeeksi siemenet sopivat kokemukseni mukaan mainiosti.

Maltti on kuitenkin valttia villiyrttien nauttimisessa, ja tämä pätee myös nokkoseen ja sen siemeniin. Siemeniä kannattaa syödä kuuriluontoisesti - ei siis pitkiä aikoja yhtäjaksoisesti. Siemeniä on hyvä nauttia vain pieniä määriä kerrallaan. Joissain lähteissä kerta-annokseksi suositeltiin yhtä ruokalusikallista vuorokautta kohden. Itse olen tyytynyt teelusikalliseen. 

Päivityksessä käytetyt lähteet:

Martat.fi

Omavarainen.fi

Yrttitarha.fi 

   

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hyvästi, vuosi 2023!

  Vuoteen 2023 mahtui henkilökohtaisessa elämässäni monenmoista: luovuin vakituisesta työpaikastani, laitoin taloni myyntiin, muutin uudelle asuinalueelle kerrostaloon, aloitin työt uudessa koulussa, rakas kissaystäväni kuoli... Toivon, että vuosi 2024 olisi rauhallisempi :)  Tammikuussa 2023 aloitin jo tutuksi tulleen kuvausprojektini, jonka tarkoituksena on ottaa kuva samasta paikasta kerran kuukaudessa koko vuoden ajan. Kuvauspaikaksi valikoitui Jyväskylän Palokassa sijaitseva Kirrin uimaranta.  Muutin uuteen kotiin syyskuun alussa. Vanhan talon tyhjentäminen ja siivoaminen sekä uuden kodin järjestely veivät niin paljon aikaa ja energiaa, että kuvausprojektini tyssäsi ja viimeiseksi kuvaksi jäi elokuun otos. Tuossa kuvia järjestellessäni onnistuin vahingossa poistamaan heinäkuun kuvan, joten kuvasarjani jää tänä vuonna puoliväliin vuotta.  Tammikuun kuva on otettu aamulla auringonnousun jälkeen. Pakkastakin oli.    Helmikuussa lumet välillä sulivat, mutt...

Vegaaninen omppupiirakka vaivatta ja vatkaamatta

Löysin viime syksynä jostain lehdestä - en kuolemaksenikaan muista, mistä - helpon marjapiirakan ohjeen. Helpon kyseisestä piirakasta tekee se, että se onnistuu ilman sähkövatkainta.  Ohjeessa sanotaan, että marjoiksi sopivat niin mustikat, mansikat, puolukat, vadelmat kuin herukatkin. Kun viime syksynä kokeilin piirakkaa ensimmäisen kerran, laitoin sen päälle muistaakseni punaherukoita ja vadelmia. Koska tänä syksynä on taas vaihteen vuoksi hyvä omenavuosi, päätin testata, toimisiko ohje myös omppupiirakan pohjana. Samalla muutin ohjeen vegaaniseksi. Alkuperäisen helpon marjapiirakan ohjeen mukaan siihen tarvitaan seuraavat ainesosat:  4 munaa 3 dl sokeria  2 dl maitoa 2 dl sulatettua voita/margariinia/öljyä 6 dl vehnäjauhoja 4 tl leivinjauhetta 2 tl vanilliinisokeria  Koska annos näytti kovin isolta, puolitin ohjeen. Vegaanisen sain piirakasta siten, että korvasin kananmunat psylliumilla . Maidon tilalla käytin kaurajuomaa . Sulatetun voin asemesta käytin juokseva...

Parsakaalin varresta on kasvanut muhkea uusi kaali - mutta milloin sitä pääsee syömään?

Kerroin huhtikuussa kokeilustani kasvattaa parsakaalin varresta uusi kasvi (ks. Onnistuisiko parsan kasvattaminen vanhasta varresta? 15.4. 2023). Pidin vartta ensin jonkin aikaa vedessä, minkä jälkeen istutin sen ruukkuun (ks. Jännitystä elämään: kuinka käy ruukkuun istuttamalleni parsan varrelle? ) Mikä mahtaa olla parsakaalin varren kunto nyt, kun edellisestä aiheeseen liittyvästä postauksestani on kulunut tasan kolme kuukautta? Kaali voi pulskasti: se on kasvattanut ahkerasti sekä varttaan että lehtiään.  Alun perin minun oli tarkoitus siirtää parsakaalin varsi ulos joko isompaan ruukkuun tai kasvilavan reunaan heti sään lämmetessä. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että ulkoeteisessä kasvi saa olla rauhassa salaperäisiltä öttiäisiltä, jotka viime kesänä tuhosivat joka ikisen suippo- ja kukkakaalin taimen.  Parsakaali on viihtynyt ulkoeteisessä mainiosti. Nyt vain ihmettelen, milloin siihen mahtaa tulla niitä vihreitä sykeröitä, joita parsaksi nimitetään. Vai tuleeko niitä...