Siirry pääsisältöön

Omatekoinen laventelijalkavoide syntyi nopsasti

 

Innostuin erilaisten voiteiden tekemisestä muutama vuosi takaperin. Tässä Villi ja vihreä -blogissa olen kertonut ainakin mesiangervo- ja poimulehtivoiteen valmistamisesta (ks. päivitykset Kuinka onnistui yrttivoiteen tekeminen? 23.8. 2020 ja Tein vartalovoiteen poimulehdistä - ihan itse! 25.10 2020). 

Nyt kokeilin tehdä jalkavoidetta laventelin lehdistä. Käytin voiteeseen

n. 1 dl laventeliöljyä ja

n. 10 g mehiläisvahaa.

Tuo otsikko on ehkä hieman harhaanjohtava, sillä vaikka laventeliöljyn saostaminen voiteeksi kävikin hetkessä, esivalmistelut veivät aikaa. 

Ensinnäkin saksin pihalla kasvavasta ruukkulaventelista useaan otteeseen lehtiä ja levitin ne kuivumaan tarjottimelle huoneenlämpöön. Annoin niiden kuivua parin päivän ajan. 

Kun kuivattuja lehtiä oli mielestäni tarpeeksi, laitoin ne lasipurkkiin ja kaadoin päälle suodattamatonta oliiviöljyä (myös pellava- ja manteliöljy sopivat tarkoitukseen) sen verran, että kaikki lehdet peittyivät. Annoin öljyn tekeytyä kolmen viikon ajan. (Yrttiöljyn valmistamisesta olen kertonut postauksessa Ihoa hellivä yrttiöljy valmistui vaivattomasti, 16.8. 2020.) 

Tänään oli sitten voiteen valmistamisen vuoro: 

1. Asettelin teräksisen kulhon päälle sukkahousun ja siivilöin laventelin lehdet pois öljystä. 

2. Kiehautin kattilassa vettä ja laitoin kulhon sinne vesihauteeseen. 

3. Leikkasin mehiläisvahasta ruokalusikkaan mahtuvan palasen ja lisäsin sen öljyyn. Sekoitin.

4. Kaadoin seoksen puhtaaseen lasipurkkiin. Tässä vaiheessa se oli vielä juoksevaa, mutta jähmettyi purkissa nopeasti.


 Voiteen kiinteyttä pystyy säätelemään mehiläisvahan avulla: mitä enemmän vahaa, sitä kiinteämpää voiteesta tulee. Ainakin tällä hetkellä laventelijalkavoiteeni vaikuttaa juuri sopivalta, ei liian löysältä eikä liian kiinteältä. Laventeli tuoksuu selvästi, mutta ei kuitenkaan häiritsevästi. Kohta kokeilemaan!  

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Metsäinen löylytuoksu valmistuu vaivattomasti

  Olen aina silloin tällöin tehnyt löylytuoksuja saunaillan piristykseksi. Kokeilussa ovat olleet ainakin koivunlehdet, ruusun terälehdet ja kuusenkerkät tai kuusen oksan palaset. Näistä mielestäni parhaimman tuoksun on antanut kuusi. Jos olen tehnyt metsäisen löylytuoksun kesällä, olen käyttänyt siihen kuusenkerkkiä. Talvi-aikaan olen pilkkonut kuusen oksista pieniä palasia. Koska oman pihani nurkassa sattuu kasvamaan muutama kuusi, minun ei ole tarvinnut kysyä puuhiini maanomistajan lupaa. Metsäisen löylytuoksun voi tehdä sekä kuivatuista että tuoreista kuusenkerkistä tai oksan palasista. Näin toimin: 1. Kuivatan kuusenkerkkiä tai oksan palasia tarjottimella muutaman päivän ajan.   2. Sujautan kuivat kerkät/oksan palaset suodatinpussiin. Jos olen käyttänyt niitä tuoreina, olen täyttänyt kaksi suodatinpussia. 3. Suljen pussit paperiliittimillä. Jos haluaa antaa löylytuoksuja vaikkapa joululahjaksi, kannattanee käyttää nitojaa; näin pussukka saa siistimmän ulkoasun.  4. ...

Luonnollinen kasvovesi poimulehdistä

Kesäisestä luonnosta löytyy paljon kotikosmetiikkaan sopivia yrttejä. Jos et ole aiemmin valmistanut kosmetiikkaa villiyrteistä mutta haluaisit kokeilla, suosittelen ensimmäiseksi kokeiluksi omatekoista yrttikasvovettä. On helppoa! Itse olen tehnyt kavovesiä muun muassa poimulehdestä, kanervasta ja siankärsämöstä. Viljellyistä yrteistä olen kokeillut timjamia. Poimulehti sopii mainiosti kasvoveteen, koska se pehmentää ihoa. Väittävätpä jotkut, että sillä olisi jopa nuorentava vaikutus!  Perusohjetta varten tarvitaan   1 dl sadevettä/sterilisoitua vettä poimulehtiä      mieto kasvovesi - 2 rkl tuoreita poimulehtiä      normaali kasvovesi - 3 rkl tuoreita poimulehtiä      vahva kasvovesi - 4 rkl tuoreita poimulehtiä Näin tein kasvoveden poimulehdistä: 1. Keräsin sadevettä desilitran verran. 2. Poimin poimulehtiä noin neljä ruokalusikallista. 3. Huuhtelin poimulehdet kylmällä juoksevalla ve...

Mikäs tässä ollessa, omenalikööriä pullotellessa

Kerroin elokuun lopussa omenaliköörin tekemisestä (Liiat omput likööriksi? 29.8.2021). Viime viikolla pääsin pullottamaan liköörin.  Koska oman pihan kaksi omenapuuta tuottivat tänä syksynä ennätysrunsaan sadon, niistä riitti omppuja kahteenkin liköörisatsiin. Itse asiassa olisi riittänyt enempäänkin, mutta keksin omenoille muutakin käyttöä. Yhteen annokseen laitoin 4,5 dl Leijona-viinaa, 4 dl sokeria, 1 sitruunan mehun,  7 dl kuutioiksi pilkottuja omenoita ja kanelitangon.   Ohjeessa sanottiin, että liköörin pitää antaa tekeytyä rauhassa 2-3 kuukautta. Viime viikolla tilanne oli se, että molemmat likööripurnukat olivat tekeytyneet vähän yli kaksi kuukautta. Heti kun otin purnukat esille, tajusin, minkä asian olin kokonaan unohtanut. Sekoittamisen! En ollut muistanut käydä sekoittelemassa likööriä, ja nyt sokeri oli jämähtänyt yhtenäiseksi klimpiksi kummankin lasipurkin pohjalle. Eipä siinä sitten muuta kuin klimppiä hajottamaan ja ahkerasti sekoittelemaan. Onneksi s...