Kuukausista mustin, marraskuu, on jälleen täällä. Vaan eipä hätää, kohtahan se pikkujoulukausi taas alkaa tuoden mukanaan iloa, valoa ja lämpöä (ja ehkä jotain muutakin).
Koska olen virkavapaalla normityöstäni, työpaikan pikkujoulut jäävät tänä vuonna väliin. Sen sijaan perinteiset "tyttöjen pikkujoulut" vietetään vaikka pää kainalossa.
Pikkujoulukostyymi ei ollut vielä edes käväissyt mielessäni, mutta sitten satuin aamupäivällä pistäytymään SPR:n kirppiksellä. Ja mitä näinkään: kirppiksen henkilökunta oli todella satsannut pikkujouluasuihin!
Heti melkein sisääntuloa vastapäätä oli esillä pikkujouluteemaisia vaatteita ja asusteita todella houkuttelevasti aseteltuina. Tutkittuani näyttävää asetelmaa tarkemmin minulle selvisi, että se oli visuaalisen myynnin näyttötyö. Pikkujouluteemaiset tuotteet eivät tosin olleet siinä pelkästään asiakkaiden silmänilona vaan olivat tulleet myyntiin loppuviikosta.
Ihastuin asetelman kullanväriseen mekkoon: siinäpä vasta pikkujoulutyyliä! Tiesin kuitenkin heti ensisilmäyksellä, että meikäläisen olisi ihan turha edes yrittää tunkea sitä ylleen. Mekko ei suostuisi menemään pömppömahani ja lantioitteni yli, tai jos menisi, vatsakumpu muistuttaisi lähinnä koltun alle "piilotettua" joulukinkkua. Jätin kultaiselle pikkujoulu-unelmalle haikeat hyvästit.
Onneksi löytyi väljempiä kolttuja, eikä niiden hintakaan päätä huimannut. Ensimmäiseksi silmäni osuivat pitkähihaiseen viininpunaiseen mekkoon. Laskin pitkät hihat plussaksi, viluinen ihminen kun olen. Hinta oli vain 2,50 euroa. Hintalapussa luki, että mekossa on pientä vikaa, mikä selitti keskimääräistä halvemman hinnan. Viat taisivat tosiaan olla pieniä, sillä ainakaan minä en niitä huomannut. Tosin myönnän, että lukulasit eivät olleet mukana.
Seuraavaksi bongasin pitkähelmaisen punaisen mekon, jonka kaula-aukossa oli strassikoristeita. Tämän mekon hihat olivat puolipitkät. Plussaa annoin mielessäni sen värille, joka ainakin minun käsitykseni mukaan on nimenomaan se joulunpunainen. Minulle kolttu oli liian pitkä mutta jollekulle pidemmälle ihmiselle varmasti ihan sopiva. Hinta näytti olevan 5 euroa.
Minun ei tarvinnut kauaa kierrellä kirppiksellä, kun katseeni osui taas viininpunaiseen mekkoon. Tällä viininpunaisella upeudella oli lyhyet hihat, joten vilukissoille se sovi - jos ei sitten pue sen päälle boleroa tai siistiä villatakkia (vai voiko pikkujouluissa käyttää villatakkia?). En tiedä, oliko mekon tarkoitus olla kokopitkä, mutta minulla se ulottui melkein nilkkoihin. Koko oli 14. Mitähän kirjainkokoa se vastaa? Kauniinvärinen mekko maksoi 9,50 euroa, joten se oli jonkin verran edellisiä kalliimpi.
Viimeisenä vilkuilin mustaa lyhyttä mekkoa. En vilkuillut sitä siksi, että olisin haaveillut sitä itselleni, vaan siksi, että se näytti jotenkin niin täydelliseltä pikkujoulumekolta. Tarkoitan, että kukaan tuskin laittaisi sitä ylleen aamulla töihin lähtiessään. Täydellinen juhlamekko - mutta jollekulle minua 30 vuotta nuoremmalle :) Omakseen sen saisi 6,40 eurolla.
SPR:n kirppikseltä löytyi myös juhlavia puseroita ja tunikoita housujen, legginsien tai hameen kanssa yhdisteltäviksi. En kuitenkaan tällä kertaa tarttunut yhteenkään pikkujouluvaatteeseen. Onhan tässä vielä aikaa.
Jotain sen sijaan ostin. Vaatteenko? En, vaan kukallisen emalivadin! Maksoi vain neljä euroa. Nyt joku saattaa kysäistä, että mitenkäs emalivati pikkujouluihin liittyy. Hmm, hyvä kysymys... No sen voi laittaa juhlapöytään ja täyttää vaikka pipareilla. Ja tämä oli vain yksi esimerkki!
Kuvat on otettu Jyväskylässä sijaitsevalta SPR:n Kirrin kirppikseltä 12.11. 2022.
Kommentit
Lähetä kommentti