Siirry pääsisältöön

Kirpparipöytä on valmis! Menivätköhän hinnat kohdilleen?

Jälleen kerran suuntasivat askeleeni tutulle kirppikselle myyntipöytää varaamaan... Sainkin pöydän nopeasti ja jo perjantai-aamuna pääsin roudaamaan sinne romppeitani.

Minulla oli ajatus, että yritän etsiä kirpparipöytään mahdollisimman paljon sellaisia tavaroita, jotka sopisivat joululahjoiksi. Myös joulutekstiilejä ja -koristeita etsiskelin myytäviksi - heikoin tuloksin.  

Ensimmäinen "löytö" oli Yves Rocherilta tilattu hajuvesi, jonka pahvipakkaustakaan en ollut vielä avannut. En käytä hajuvettä kovinkaan usein, joten vanhojakin on vielä jäljellä. Ei muuta kuin myyntiin! Laitoin hinnaksi 11 euroa. Lieneekö liian hintava kirpparituotteeksi?

Sitten onnistuin kaivamaan kaappien kätköistä jälkikasvun hajuvesiä, kosteusvoidetuubeja ja koruja. Hän tulikin sopivasti vierailemaan vanhassa kodissaan ja antoi luvan myyntihankkeilleni. Tietenkin oli koristeellisia hajuvesipurnukoita (todella sieviä), joita EI saanut myydä. Mukaansa hän ei niitä kuitenkaan ottanut, joten tuossa ne edelleen piirongin päällystä koristavat... 

Kun jälkikasvu oli lähtenyt, huomasin, etten ollut muistanut kysyä, saako hänen vanhat luistimensa viedä kirpparille. Laitoin tietysti viestiä, mutta koska hän ei vielä ollut ihan varma, iskeekö häneen luisteluinnostus vai ei, annoin hänelle miettimisaikaa alkuviikkoon saakka. 

Luistimet ovat monta vuotta vanhat, mutta todella hyväkuntoiset. Tuskinpa niillä on muulloin jäällä kiidettykään kuin koulun liikuntatunneilla. Ajattelin, että niiden hinta voisi olla 7 - 10 euroa. SPR:n kirppikselläkin luistimien hinta oli tuota luokkaa. Mutta onko se liian paljon? 

Vaatepuolta tuli nyt myyntiin vähemmän kuin kesällä, jolloin minulla oli edellinen kirppispöytä. 

Kirvelevin sydämin vein kirpparille kerran juhlissa käytetyn, Miss Windy Shopista tilaamani mustan kapean mekon. Miksi käytin sitä vain kerran? No koska... kun yritin vääntää mekkoa toisen kerran päälleni, huomasin surukseni, että materiaali oli jotenkin päässyt kutistumaan vaatekaapissa. Eli suoraan suomeksi sanottuna näytin siinä tanakalta makkarapötköltä, jonka kuori on ihan liian kireä. Myyntiin! Laitoin hinnaksi muistaakseni 12 euroa. Mahtaako se olla liian paljon? 

Kirpparille meni myös joitain sellaisia tuotteita, jotka ovat olleet myynnissä joskus aiemminkin. Jälkikasvun talvitakkia yritin kaupitella kesällä. Silloin se ei tehnyt kauppaansa, mutta ehkäpä sen aika koittaa nyt, kun sää on sopivasti viilentynyt? Hinta säilyi samana eli 6 eurona. 

Vuosi sitten toiveikkaana kaupittelemani lasten lumikolakin pääsi jälleen kirpparille. Hinta on sama kuin silloinkin eli 2,5 euroa. Myös pari pipoa ja lapaset löytyivät pöytään talvista tunnelmaa luomaan. 

Tietysti pöytää piti koristaa Villin ja vihreän voikukkakirjasillani. Sen myyntihinta on ollut 10 euroa, mutta alensin sen 9 euroon; ollaanhan sentään kirpparilla.

Kävin eilen viemässä vähän lisää tavaraa myyntipöytään. Mitään ei vielä ollut ostettu. Saas nähdä miten tässä käy...

Otin puhelimella kuvia myyntipöydästäni, mutta jostain kumman syystä kuvien siirtäminen puhelimesta tietokoneelle ei onnistunut. Postauksen kuva on otettu joskus lokakuussa lähellä sijaitsevalta luontopolulta.       

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Luonnollinen kasvovesi poimulehdistä

Kesäisestä luonnosta löytyy paljon kotikosmetiikkaan sopivia yrttejä. Jos et ole aiemmin valmistanut kosmetiikkaa villiyrteistä mutta haluaisit kokeilla, suosittelen ensimmäiseksi kokeiluksi omatekoista yrttikasvovettä. On helppoa! Itse olen tehnyt kavovesiä muun muassa poimulehdestä, kanervasta ja siankärsämöstä. Viljellyistä yrteistä olen kokeillut timjamia. Poimulehti sopii mainiosti kasvoveteen, koska se pehmentää ihoa. Väittävätpä jotkut, että sillä olisi jopa nuorentava vaikutus!  Perusohjetta varten tarvitaan   1 dl sadevettä/sterilisoitua vettä poimulehtiä      mieto kasvovesi - 2 rkl tuoreita poimulehtiä      normaali kasvovesi - 3 rkl tuoreita poimulehtiä      vahva kasvovesi - 4 rkl tuoreita poimulehtiä Näin tein kasvoveden poimulehdistä: 1. Keräsin sadevettä desilitran verran. 2. Poimin poimulehtiä noin neljä ruokalusikallista. 3. Huuhtelin poimulehdet kylmällä juoksevalla ve...

Hyvästi, vuosi 2023!

  Vuoteen 2023 mahtui henkilökohtaisessa elämässäni monenmoista: luovuin vakituisesta työpaikastani, laitoin taloni myyntiin, muutin uudelle asuinalueelle kerrostaloon, aloitin työt uudessa koulussa, rakas kissaystäväni kuoli... Toivon, että vuosi 2024 olisi rauhallisempi :)  Tammikuussa 2023 aloitin jo tutuksi tulleen kuvausprojektini, jonka tarkoituksena on ottaa kuva samasta paikasta kerran kuukaudessa koko vuoden ajan. Kuvauspaikaksi valikoitui Jyväskylän Palokassa sijaitseva Kirrin uimaranta.  Muutin uuteen kotiin syyskuun alussa. Vanhan talon tyhjentäminen ja siivoaminen sekä uuden kodin järjestely veivät niin paljon aikaa ja energiaa, että kuvausprojektini tyssäsi ja viimeiseksi kuvaksi jäi elokuun otos. Tuossa kuvia järjestellessäni onnistuin vahingossa poistamaan heinäkuun kuvan, joten kuvasarjani jää tänä vuonna puoliväliin vuotta.  Tammikuun kuva on otettu aamulla auringonnousun jälkeen. Pakkastakin oli.    Helmikuussa lumet välillä sulivat, mutt...

Miltä maistui voikukan juurista tehty kahvi?

Kokeilin viime viikolla tehdä kahvinkorviketta voikukan juurista. Ohjeen voikukkakahviin löysin Metsän emännän verkkosivuilta (www.metsanemanta.fi). Voikukkakahviin tarvitaan kuivattuja ja paahdettuja voikukan juuria. Voikukan juurien kuivaamisesta kerroin päivityksessäni pari viikkoa sitten (Kaivoin maasta voikukan juuria ja... 12.9.2021). Viikko sitten kirjoitin voikukkaisen rieskan tekemisestä (Kokeilin voikukanjuuririeskaa, 19.9.2021). Kuivattuja voikukan juuria voi paahtaa pannulla tai uunissa. Kokeilin jälkimmäistä tapaa. Metsän emännän ohjeen mukaan kuivatut ja pilkotut juurenpalat levitetään uunipellille leivinpaperin päälle. Uuni asetetaan 175 asteeseen ja juurenpalojen annetaan olla uunissa 10-20 minuuttia. Mitä kauemmin paloja paahtaa, sen tummemman värin ne saavat. Ennen purkitusta palasten annetaan jäähtyä. Ne säilyvät parhaiten tiiviissä lasipurkissa ja pimeässä. Omat kuivatut juurenpalaseni olivat jo valmiiksi niin pieniä, että niitä ei tarvinnut enää ryhtyä p...