Kun kuulet ampiaisen surinaa keskellä talvea...

 

Piti kirjoittaa postaus ihan eri aiheesta, mutta eilen illalla sattui niin kumma juttu, että nyt on ihan pakko kertoa siitä. Ehkä löytyy vertaistukeakin :)

Istuskelin mukavasti olkkarin sohvalla ja katsoin telkkaria. Talo jalavan varjossa oli elokuva, joka sai katseeni liimautumaan television vastaanottimeen. Olen nähnyt kyseisen leffan ainakin kerran aiemmin, mutta sen verran aikaa siitä on kulunut, etten ihan kunnolla muistanut sen kaikkia henkilöitä ja juonen kiemuroita. 

Menossa oli kohtaus, jossa elokuvan henkilöt liikkuvat maaseututalon, Howard´s Endin, pihalla. Kohtaus oli kuvattu kesäaikaan, joten siinä näkyi puita, vihreää nurmikkoa ja kauniita kukkasia. Sitten yhtäkkiä alkoi kuulua ampiaisen tai mehiläisen surinaa. Mietin, oliko kovaääninen surina jätetty elokuvan ääniraitaan tarkoituksella. Haluttiinko sillä korostaa Howard´s Endin luonnonläheisyyttä ja luoda eroa Lontoon kaupunkimaisiin tunnelmiin? 

Elokuva eteni, ja siirryttiin pois ulkotiloista. Pörriäisen surina jatkui! Se oli niitä hetkiä, kun oikeasti miettii, mahtavatko omat aivot toimia ihan täysillä. 

Vilkaisin keittiöön, josta ääni tuntui kuuluvan. No siellähän Oscar-kissa tuijotti paikoilleen kivettyneenä astianpesukoneen alas jätettyä kantta. Kannen päällä pörräsi ihan oikea ampiainen!

Ensimmäinen ajatus oli, että ampiainen pitää kiikuttaa ulos. Siellä oli kuitenkin pakkasta yli kymmenen astetta. Ehkä nopea kuolema sisätiloissa oli kuitenkin armollisempi? 

Mistä ampiainen putkahti keittiöön loppiaisviikonloppuna? Oma arvaukseni on, että se tuli takan viereen sijoitetusta halkosäkistä. Luultavasti kyseessä oli kuningatar, joka oli jättänyt pesänsä loppukesästä ja löytänyt säkin talvehtimispaikakseen. Mistäpä se olisi voinut tietää, että säkit  kiikutetaan yksi kerrallaan sisätiloihin ja halkoja käytetään takan lämmittämiseen? Takan lämpö sitten herätti sen horroksesta nelisen kuukautta liian aikaisin. 

Vähän suretti, että ampiainen piti tappaa. Toisaalta miten se olisi säilynyt elossa tammikuun kylmyyden keskellä? Hyyryläiseksi sisätiloihin en olisi sitä voinut ottaa; sen verran huonot muistot on kesältä 2018, kun ampiaiset tekivät pesänsä talon rakenteisiin. Siitä oli rauhanomainen yhteiselo kaukana :( 

Kuvissa esiintyvä ampiainen ei liity tapaukseen. Kumpikin kuva on otettu kesällä 2021 ja ylempi päätyi viime keväänä julkaisemaani Villin ja vihreän voikukkakirjaseen.