Siirry pääsisältöön

Kun kuulet ampiaisen surinaa keskellä talvea...

 

Piti kirjoittaa postaus ihan eri aiheesta, mutta eilen illalla sattui niin kumma juttu, että nyt on ihan pakko kertoa siitä. Ehkä löytyy vertaistukeakin :)

Istuskelin mukavasti olkkarin sohvalla ja katsoin telkkaria. Talo jalavan varjossa oli elokuva, joka sai katseeni liimautumaan television vastaanottimeen. Olen nähnyt kyseisen leffan ainakin kerran aiemmin, mutta sen verran aikaa siitä on kulunut, etten ihan kunnolla muistanut sen kaikkia henkilöitä ja juonen kiemuroita. 

Menossa oli kohtaus, jossa elokuvan henkilöt liikkuvat maaseututalon, Howard´s Endin, pihalla. Kohtaus oli kuvattu kesäaikaan, joten siinä näkyi puita, vihreää nurmikkoa ja kauniita kukkasia. Sitten yhtäkkiä alkoi kuulua ampiaisen tai mehiläisen surinaa. Mietin, oliko kovaääninen surina jätetty elokuvan ääniraitaan tarkoituksella. Haluttiinko sillä korostaa Howard´s Endin luonnonläheisyyttä ja luoda eroa Lontoon kaupunkimaisiin tunnelmiin? 

Elokuva eteni, ja siirryttiin pois ulkotiloista. Pörriäisen surina jatkui! Se oli niitä hetkiä, kun oikeasti miettii, mahtavatko omat aivot toimia ihan täysillä. 

Vilkaisin keittiöön, josta ääni tuntui kuuluvan. No siellähän Oscar-kissa tuijotti paikoilleen kivettyneenä astianpesukoneen alas jätettyä kantta. Kannen päällä pörräsi ihan oikea ampiainen!

Ensimmäinen ajatus oli, että ampiainen pitää kiikuttaa ulos. Siellä oli kuitenkin pakkasta yli kymmenen astetta. Ehkä nopea kuolema sisätiloissa oli kuitenkin armollisempi? 

Mistä ampiainen putkahti keittiöön loppiaisviikonloppuna? Oma arvaukseni on, että se tuli takan viereen sijoitetusta halkosäkistä. Luultavasti kyseessä oli kuningatar, joka oli jättänyt pesänsä loppukesästä ja löytänyt säkin talvehtimispaikakseen. Mistäpä se olisi voinut tietää, että säkit  kiikutetaan yksi kerrallaan sisätiloihin ja halkoja käytetään takan lämmittämiseen? Takan lämpö sitten herätti sen horroksesta nelisen kuukautta liian aikaisin. 

Vähän suretti, että ampiainen piti tappaa. Toisaalta miten se olisi säilynyt elossa tammikuun kylmyyden keskellä? Hyyryläiseksi sisätiloihin en olisi sitä voinut ottaa; sen verran huonot muistot on kesältä 2018, kun ampiaiset tekivät pesänsä talon rakenteisiin. Siitä oli rauhanomainen yhteiselo kaukana :( 

Kuvissa esiintyvä ampiainen ei liity tapaukseen. Kumpikin kuva on otettu kesällä 2021 ja ylempi päätyi viime keväänä julkaisemaani Villin ja vihreän voikukkakirjaseen. 

Kommentit

  1. Meillä kävi yksi talvi niin, että ampiainen heräsi talviuniltaan kodinhoitohuoneen kaapista. Etsin isompaa siivousrättiä, jota en ollut kesän jälkeen käyttänyt. Ampiainen oli ilmeiseati mennyt sen sisään talveksi, koska kaappi on ihan takaoven vieressä. Kyllä hetken ihmettelin, suriseeko päässäni vai onko ääni todellinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvänen aika sentään, tuollaisesta en ole kuullutkaan! Voin hyvin kuvitella ihmetyksesi! Voi noita amppareita...

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Metsäinen löylytuoksu valmistuu vaivattomasti

  Olen aina silloin tällöin tehnyt löylytuoksuja saunaillan piristykseksi. Kokeilussa ovat olleet ainakin koivunlehdet, ruusun terälehdet ja kuusenkerkät tai kuusen oksan palaset. Näistä mielestäni parhaimman tuoksun on antanut kuusi. Jos olen tehnyt metsäisen löylytuoksun kesällä, olen käyttänyt siihen kuusenkerkkiä. Talvi-aikaan olen pilkkonut kuusen oksista pieniä palasia. Koska oman pihani nurkassa sattuu kasvamaan muutama kuusi, minun ei ole tarvinnut kysyä puuhiini maanomistajan lupaa. Metsäisen löylytuoksun voi tehdä sekä kuivatuista että tuoreista kuusenkerkistä tai oksan palasista. Näin toimin: 1. Kuivatan kuusenkerkkiä tai oksan palasia tarjottimella muutaman päivän ajan.   2. Sujautan kuivat kerkät/oksan palaset suodatinpussiin. Jos olen käyttänyt niitä tuoreina, olen täyttänyt kaksi suodatinpussia. 3. Suljen pussit paperiliittimillä. Jos haluaa antaa löylytuoksuja vaikkapa joululahjaksi, kannattanee käyttää nitojaa; näin pussukka saa siistimmän ulkoasun.  4. Asettelen täyt

Luonnollinen kasvovesi poimulehdistä

Kesäisestä luonnosta löytyy paljon kotikosmetiikkaan sopivia yrttejä. Jos et ole aiemmin valmistanut kosmetiikkaa villiyrteistä mutta haluaisit kokeilla, suosittelen ensimmäiseksi kokeiluksi omatekoista yrttikasvovettä. On helppoa! Itse olen tehnyt kavovesiä muun muassa poimulehdestä, kanervasta ja siankärsämöstä. Viljellyistä yrteistä olen kokeillut timjamia. Poimulehti sopii mainiosti kasvoveteen, koska se pehmentää ihoa. Väittävätpä jotkut, että sillä olisi jopa nuorentava vaikutus!  Perusohjetta varten tarvitaan   1 dl sadevettä/sterilisoitua vettä poimulehtiä      mieto kasvovesi - 2 rkl tuoreita poimulehtiä      normaali kasvovesi - 3 rkl tuoreita poimulehtiä      vahva kasvovesi - 4 rkl tuoreita poimulehtiä Näin tein kasvoveden poimulehdistä: 1. Keräsin sadevettä desilitran verran. 2. Poimin poimulehtiä noin neljä ruokalusikallista. 3. Huuhtelin poimulehdet kylmällä juoksevalla vedellä. 4. Kiehautin veden. 5. Kaadoin kuuman veden poimulehtien pää

Tein sipsejä ihan itse - mausteena vuohenputkisilppua

Olen joskus yrittänyt tehdä sipsejä uunissa, ja jos oikein muistan, ne eivät onnistuneet kovinkaan hyvin. Vähän aikaa sitten löysin Anna -lehden verkkosivuilta ohjeen sipsien valmistamiseksi mikroaaltouunissa. Siitä sain ajatuksen kokeilla, onnistuisivatko perunaherkut paremmin mikrossa.  Koska ensimmäiset villiyrtit ovat nousseet maasta täällä Keski-Suomessakin, päätin maustaa sipsit suolan lisäksi tuoreella vuohenputkisilpulla. Keräsin nuoret vuohenputket hieman ennen sipsien valmistamista. Huuhtelin villiyrtit siivilässä kylmällä juoksevalla vedellä, minkä jälkeen saksin ne silpuksi.  Näin toimin: 1. Viipaloin mullattoman, ohutkuorisen perunan juustohöylällä. 2.  Upotin viipaleet kylmään veteen. 3. Kuivasin ne pyyhkeellä. 4. Kaadoin lautaselle oliiviöljyä ja kierittelin perunaviipaleita siinä.  5.  Asettelin viipaleet lautaselle leivinpaperin päälle. Maustoin ne merisuolalla ja vuohenputkisilpulla.  6. Laitoin sipsit mikroon neljäksi minuutiksi.  Miten mikrosipsit onnistuivat? Hyvin