Eilen ainakin täällä Keski-Suomessa oli ihana aurinkoinen ulkoilusää. Tuntui, että valoa riitti pitkälle iltapäivään saakka. Oliko päivä oikeasti voinut pidentyä parissa viikossa niin paljon, vai kuvittelinko vain?
Tarkistin aamulla auringon tämänhetkiset nousu- ja laskuajat asuinpaikkakunnallani. Tammikuun kolmantena päivänä aurinko oli noussut 9.41 ja laskenut 15.02. Kuukautta myöhemmin, neljäntenä helmikuuta, auringon nousuajankohta oli 8.37 ja lasku 16.26.
Mites tänään, 12. helmikuuta? Aurinko nousi 8.14 ja laskee 16.50. Vajavaisten laskutaitojeni mukaan päivä on pidentynyt reilussa viikossa, kahdeksassa vuorokaudessa, peräti 48 minuuttia. Eipä ihme, että valoisaa aikaa tuntuu olevan aiempaa enemmän!
Valo tuo lisää energiaa, mutta toisaalta se saattaa myös aiheuttaa uupumusta. Itse ainakin olen huomannut, että olen keväällä hieman tavallista väsyneempi.
Tuota vaanivaa väsymystä vastaan olen taistellut liikunnan, terveellisen ruokavalion ja erityisesti C-vitamiinin avulla.
Sain viime syksynä kerätyksi niin paljon marjoja, ettei minun ole juurikaan tarvinnut ostaa kaupan hedelmiä. Nyt, kun C-vitamiinia erityisesti tarvittaisiin, pakastimen pohja alkaa uhkaavasti näkyä. Ostinkin jo varuiksi nestemäisenä nautittavaa C-vitamiinilisää.
Myös kuivatut villiyrtit ovat huvenneet vähiin. Jäljellä on enää mesiangervon kukintoja, nokkosen siemeniä sekä villivadelman ja ahomansikan lehtiä.
Onneksi pakastettuja, vitamiinipitoisia villiyrttejä on vielä jemmassa. Pakastetuista kuusenkerkistä olen hauduttanut teetä, joka on varsinkin hunajan kanssa todella hyvänmakuista. Olen myös leiponut kuusenkerkkäkeksejä.
Voikukan kukintoja ja nuppujakin pakastimesta vielä löytyy. Eilen paistoin pitkästä aikaa voikukan nuppuja, ja kylläpä niistä tulikin kesä mieleen :) Kukinnoista teen mehua, jahka muistan ostaa kaupasta sitruunan tai pari.
Eiköhän tästä selvitä. Muutaman kuukauden kuluttua pääsee jo poimimaan ensimmäisiä villiyrttejäkin.
Kommentit
Lähetä kommentti