Käsityökammoisen ihmisen kokeilut jatkuvat... Viime viikolla kirjoitin siitä, miten virkkasin kuluneiden trikoohousujen suikaleista pannunalustan (ks. Onnistuu se kierrättäminen näinkin: ikivanhoista pyjamanhousuista tuli pannunalusta, 19.3. 2023). Vanha lakana puolestaan on kokenut uuden elämän talousliinoina (ks. Rikkinäisen lakanan uusi elämä: vino pino "talouspaperia", 21.1. 2023).
Nyt tuunaamisen kohteena olivat kymmenisen vuotta vanhat rikkinäiset farkut, jotka olivat ehtineet odottaa korjaajaansa tovin jos toisenkin. Farkut istuvat päällä sen verran hyvin, etten ollut raaskinut heittää niitä pois. Kangastilkkujakin olin säästänyt korjaamista varten vaikka kuinka kauan, mutta kun ei saa aikaiseksi niin ei vain saa.
Sysäyksen farkkujen korjaamiselle antoi paikallisen kestävän kehityksen yhdistyksen, Japa ry:n, kevätkokous, jonka alussa oli esitelmä vaatteiden käyttöiän pidentämisestä. Myös kangaslaastarin käyttöä esiteltiin, ja kokouksen lopuksi osallistujat saivat ottaa mukaansa ilmaisen näytteen.
Kangaslaastari ei ollut minulle entuudestaan tuttu tarvike, mutta nyt sekin tuli kokeiltua. Laastarin käyttö oli todella helppoa: ei tarvinnut tehdä muuta kuin irrottaa se taustapaperista ja asetella reiän päälle, johon se tarttui napakasti. Tämän taitaa käsityökammoinenkin!
Koska farkut olivat todella rikkinäiset, yksi kangaslaastari ei vielä pelastanut niitä. Muut reiät piti peittää kangastilkuilla. Koska reiät olivat pitkiä, tein niin, että kursin ne ensin yhteen neulalla ja langalla. Näiden epämääräisten kursintojen päälle ompelin valkoisia tilkkuja.
Lopputulos on mielestäni tosi kiva. Sitä, kuinka hyvin kursimukseni kestävät konepesua, en osaa sanoa. Nähtäväksi jää :)
Kommentit
Lähetä kommentti