Siirry pääsisältöön

Onnistuisiko parsan kasvattaminen vanhasta varresta?

Pääsiäispöydässä oli - jälkikasvun toiveesta - keitettyä parsaa. Olin jo heittämässä kasvin vartta pois, kun muistin lukeneeni jostain, että siitä voisi kasvattaa uuden parsan. 

Olen kasvattanut käytetyistä kaupan yrteistä uusia (ks. esimerkiksi Kevättä kohti - teetä omasta ruukkumintusta, 21.2. 2021). Myös salaatin tynkiä olen istuttanut ruukkuihin tai suoraan kasvimaahan. Ero parsan varteen on vain se, että yrtit ja salaatit ovat olleet pienissä muoviruukuissa, jolloin niillä on valmiit juuret. 

En ollut kirjoittanut ohjetta muistiin kokonaisena vaan ainoastaan pääpiirteittäin (laiskuutta?). En myöskään ollut vaivautunut merkkaamaan paperilappuun, mistä lähteestä olin ohjeen löytänyt. Oma keksintöni tämä ei kuitenkaan ole, siitä olen varma. 

Summittaisen ohjeen mukaan parsan varsi laitetaan ensimmäiseksi vesiastiaan. Sitä, kuinka kauan varren pitää vedessä olla, ohjeessani ei sanota. Sen jälkeen varsi istutetaan kukkaruukkuun. Oletan, että loppukeväästä parsan voisi siirtää ruukusta kasvimaahan. 

Viime kesänä kokeilin parsakaalin kasvattamista siemenistä. Taimet kyllä kasvoivat, mutta jokin tuholainen söi ne täyteen reikiä. (Viittaan aiheeseen postauksessa Hyvää pääsiäistä toivottavat pihakasvien siemenet, 8.4. 2023.)

Nyt varsi on olla nakottanut vedessä melkein viikon. Suurempia muutoksia en ole siinä huomannut. 

Olenko siis ymmärtänyt oikein, että varren vedessä olevaan osaan pitäisi muodostua juuria? Yksi pienen pieni nysä kasvin alaosassa on, mutten tiedä, onko sen tarkoitus olla juuren alku vai ei. 

Odotan jännityksellä, mitä parsan varrelle tapahtuu :) Näinköhän saadaan itse kasvatettua parsaa ensi kesänäkään? 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Metsäinen löylytuoksu valmistuu vaivattomasti

  Olen aina silloin tällöin tehnyt löylytuoksuja saunaillan piristykseksi. Kokeilussa ovat olleet ainakin koivunlehdet, ruusun terälehdet ja kuusenkerkät tai kuusen oksan palaset. Näistä mielestäni parhaimman tuoksun on antanut kuusi. Jos olen tehnyt metsäisen löylytuoksun kesällä, olen käyttänyt siihen kuusenkerkkiä. Talvi-aikaan olen pilkkonut kuusen oksista pieniä palasia. Koska oman pihani nurkassa sattuu kasvamaan muutama kuusi, minun ei ole tarvinnut kysyä puuhiini maanomistajan lupaa. Metsäisen löylytuoksun voi tehdä sekä kuivatuista että tuoreista kuusenkerkistä tai oksan palasista. Näin toimin: 1. Kuivatan kuusenkerkkiä tai oksan palasia tarjottimella muutaman päivän ajan.   2. Sujautan kuivat kerkät/oksan palaset suodatinpussiin. Jos olen käyttänyt niitä tuoreina, olen täyttänyt kaksi suodatinpussia. 3. Suljen pussit paperiliittimillä. Jos haluaa antaa löylytuoksuja vaikkapa joululahjaksi, kannattanee käyttää nitojaa; näin pussukka saa siistimmän ulkoasun.  4. Asettelen täyt

Kuinka onnistui yrttivoiteen tekeminen?

  Kerroin edellisessä postauksessani yrttiöljyn valmistamisesta (Ihoa hellivä yrttiöljy valmistui vaivattomasti, 16.8.2020). Poimulehtiöljyn pohjana oli manteliöljy. Olen käyttänyt yrttiöljyä ihonhoitoon, johon se onkin  sopinut oikein hyvin. Nyt kokeilin tehdä yrttiöljystä voidetta. Ohjeen tähän toimenpiteeseen löysin Rouva Yrttisen blogista.  Yrtiksi valitsin mesiangervon, koska siitä tehdyn voiteen uskotaan auttavan kipuihin ja kolotuksiin. Uskomus perustuu siihen, että mesiangervo sisältää salisyylihappoa. Samaa ainetta on esimerkiksi aspiriinissa.   Tein ensin mesiangervoöljyn, jonka valmistuksessa yhdistelin Rouva Yrttisen blogin ja Ylen verkkosivujen ohjeita. Näin toimin: 1. Kuivatin mesiangervon kukinnot tarjottimella huoneenlämmössä. 2. Laitoin kuivat kukinnot lasipurkkiin. 3. Kaadoin kukintojen päälle oliiviöljyä.   4. Annoin öljyn tekeytyä työpöydällä ikkunan vieressä noin kuukauden ajan. 5. Siivilöin mesiangervon kukat pois. 6. Siirsin öljyn puhtaaseen lasipurkkiin.     Kun

SPR:n kirppikseltä löytyi pikkujouluvaatetta moneen makuun

  Kuukausista mustin, marraskuu, on jälleen täällä. Vaan eipä hätää, kohtahan se pikkujoulukausi taas alkaa tuoden mukanaan iloa, valoa ja lämpöä (ja ehkä jotain muutakin).  Koska olen virkavapaalla normityöstäni, työpaikan pikkujoulut jäävät tänä vuonna väliin. Sen sijaan perinteiset "tyttöjen pikkujoulut" vietetään vaikka pää kainalossa.  Pikkujoulukostyymi ei ollut vielä edes käväissyt mielessäni, mutta sitten satuin aamupäivällä pistäytymään SPR:n kirppiksellä. Ja mitä näinkään: kirppiksen henkilökunta oli todella satsannut  pikkujouluasuihin!   Heti melkein sisääntuloa vastapäätä oli esillä pikkujouluteemaisia vaatteita ja asusteita todella houkuttelevasti aseteltuina. Tutkittuani näyttävää asetelmaa tarkemmin minulle selvisi, että se oli visuaalisen myynnin näyttötyö. Pikkujouluteemaiset tuotteet eivät tosin olleet siinä pelkästään asiakkaiden silmänilona vaan olivat tulleet myyntiin loppuviikosta. Ihastuin asetelman kullanväriseen mekkoon: siinäpä vasta pikkujoulutyyli