Miltä maistui itse tehty pihlajanmarjalikööri?

 

Kerroin blogipäivityksessäni Pikkujouluihin pihlajanmarjalikööriä? (30.8.2020) pihlajanmarjaliköörin tekemisestä. 

Vaikka olen monista eri marjoista likööriä valmistanutkin, pihlajanmarjoista en vielä kertaakaan. Kieltämättä vähän jännitti, minkä makuista juomasta mahtaisi tulla; kyseiset marjat kun eivät suoranaisesti sula suussa.

Laitoin silloin elokuun lopussa isoon lasipurkkiin tekeytymään 2 dl pihlajanmarjoja, 2 dl sokeria ja 3 dl Leijona-viinaa. Ohjeen olin ottanut Kohti joulua -blogista. Ohjeen mukaan seos piti ikään kuin "unohtaa" purkkiin kolmeksi kuukaudeksi.

Sen verran rikoin tuota ohjetta, että kävin kerran salaa maistamassa likööriä. Se maistui... ihan tautisen pahalta! Niinpä odotukseni eivät olleet kovin korkealla pihlajanmarjaliköörin suhteen.

Pullotin liköörin eilen. Kaadoin nesteen ensin sukkahousuja apuna käyttäen kulhoon. Sukkahoususiivilään jääneet marjat olivat vaalenneita ja kauniin värinsä menettäneitä. Sokeri puolestaan oli täysin sulanut nesteeseen. 

 Entä miltä pihlajanmarjalikööri maistuu? Yllättävän hyvältä! Maussa ei tunnu pihlajanmarjan kitkeryys. Toisaalta maku ei myöskään ole liian imelä. Sanoisin, että pihlajanmarjalikööri on yksi parhaimpia liköörejä, joita olen tehnyt.

Paitsi hyvänmakuista, pihlajanmarjalikööri on myös erittäin kauniin väristä. Näin ollen se sopisi mainiosti joululahjaksi. Luulen, että se toimisi erinomaisesti myös joulupöydässä jälkiruokaliköörinä.

Taitaa kuitenkin käydä niin, että tätä kyseistä pihlajanmarjalikööriä maistellaan pienen porukan pikkujouluissa. Ehkä sitten ensi syksynä pitää kerätä pihlajanmarjat ajoissa ja tehdä isompi satsi likööriä? 😊