Villi ja vihreä

Viime syksynä pihlajat notkuivat marjoista, ja innostuin oikein toden teolla kokeilemaan, miltä pihlajanmarjat maistuvat erilaisissa juomissa ja ruoissa. Tänne Villiin ja vihreään raportoin ainakin pihlajanmarjamehun, -marmeladin ja -makeisten tekemisestä.  Pihlajanmarjoja oli niin runsaasti, että edellä mainittujen kokeilujen lisäksi niitä riitti pakastettaviksikin. Viime viikolla päätin kokeilla pihlajanmarjalimpun leipomista. Ohjeen löysin Marttojen verkkosivuilta (Martat.fi/reseptit).  Marttojen ohje oli kahteen limppuun. Koska en ollut ihan varma leipomusten onnistumisesta, puolitin ohjeen ja tein vain yhden limpun.  Ohjeen mukaan taikinaan laitetaan soseutettuja pihlajanmarjoja, mutta päädyin käyttämään pakastemarjoja. Ai miksikö? No siksi, että olin lipaissut pihlajanmarjasoseet menemään jo ennen joulua. Eipä ollut enää sosetta limpun täytteeksi. Käytin siis seuraavanlaista reseptiä:  2,5 dl vettä 25 g hiivaa 1/4 tl suolaa 1 tl kuminaa 1/4 dl sokeria 1/2 dl mu...

Lunta on tulla tuprutellut talven aikaan ihan kiitettävästi. Tuossa joskus viime viikolla lunta oli pyryttänyt  edellisen illan ja yön aikana niin paljon, että aamulla oli vaikeuksia saada ulko-ovi auki. Lumikola ja -lapio eivät totisesti ole jääneet tänä talvena pihakoristeiksi.  Oman pihan saa juuri ja juuri kolatuksi, mutta kävelyreittien varrella sijaitsevat, kaikille tarkoitetut levähdyspenkit ovat lumisateen jäljiltä surullinen näky. Ne eivät varsinaisesti houkuttele levähtämään. Jyväskylän kaupunki heitti vuoden 2021 lopussa asukkailleen Penkit puhtaaksi -haasteen. Sen tarkoituksena on kannustaa ihmisiä puhdistamaan lumesta oman asuinympäristönsä levähdyspenkkejä. Kaupungin haasteen taustalla on ajatus, että penkkejä puhdistamalla tekisimme hyvää alueen muille asukkaille. Joku vaikkapa vähän ikääntyneempi ihminen voi tarvita levähdyspaikkaa kesken kävelyreissun, mutta haaveeksihan se lepotauko jää, jos kohdalle osunut penkki on hautautunut paksun lumikinoksen alle....

Olen jo monta kertaa saanut todeta, että ruokasooda on paitsi ekologinen myös tehokas puhdistusaine. Villi ja vihreä -blogissa olen viitannut ruokasoodaan puhdistusaineena ainakin päivityksissä Lavuaari puhtaaksi sitruunanpuolikkaalla (10.4.2021) ja Ruokasooda + etikka +vesi = uuni puhtaaksi (31.1.2021). Ensin mainitussa kokeilussa ruokasoodan kaverina oli sitruuna ja puhdistuskohteena kylpyhuoneen ja wc:n lavuaarit. Jälkimmäisessä kokeilin puhdistaa uunia paitsi ruokasoodan, myös etikan ja veden avulla. Pari viikkoa sitten löysin IS:n verkkosivuilta ohjeen, miten keittiön vanhan ja kuluneen tiskialtaan voisi saada puhtaaksi pelkällä ruokasoodalla. Ohje on peräisin Ellinor Sirenin Ekosiivoojan käsikirjasta.  Keittiön tiskialtaat ovat toden totta vanhat ja kuluneet. Eivätkä ne kyllä erityisen puhtailtakaan näyttäneet... Eipä muuta kuin kokeilemaan. Näin toimin: 1. Suihkutin molemmat altaat lämpimällä vedellä.  2. Ripottelin altaisiin ruokasoodaa. Yritin saada sen tarttumaan m...

Kirjoitan vaihteen vuoksi raporttia vähän aikaa sitten pitämäni kirpparipöydän tuotosta. (Ks. myös päivitys Kirpparipöytä on varattu, 12.12.2021.) Pöytä oli Löytölähde-nimisellä kirpparilla, jonka omistaja, Arja, kertoi työstään päivityksessäni  Millaista työtä on kirpparin pitäminen? Arja kertoo kokemuksistaan (6.3.2021).  Millaiset tavarat tekivät tällä kertaa kauppansa? Ihan ensimmäiseksi menivät sukulaisen kutomat kaksi mattoa. En ihmettele tätä ollenkaan, sillä matot olivat täysin käyttämättömät ja kauniin väriset. Sukulainen oli määritellyt kappalehinnaksi 25 euroa, joka oli mielestäni varsin kohtuullinen maksu uudenveroisesta matosta.  Vaatteita ei tällä kertaa ollut myynnissä montaakaan kappaletta. Jälkikasvun hyväkuntoiset mustat farkut menivät, samoin aikoja sitten pieniksi jääneet villasukat, lapaset ja pipo.  Urheiluvälineistä ensimmäisenä ostettiin jääkiekkokypärä. Myös hyväkuntoiset monot menivät nopsasti. Yllättäen kauppansa teki myös tasapainoilualust...

Olen kirjoittanut kaksi päivitystä löylytuoksujen tekemisestä. Ensimmäinen löytyy otsikolla Metsäinen löylytuoksu valmistuu vaivattomasti (27.9.2020), toinen otsikolla  Lempeä löylytuoksu katajasta (25.4.2021). Näitä molempia tuoksuja voi tehdä sekä kuivatuista että tuoreista havun palasista. Eilen kokeilin ensimmäistä kertaa tuoreista kaupan yrteistä tehtyä löylytuoksua. Ohjeen löysin Vihreän keijun verkkosivuilta, ja se oli lyhykäisyydessään tällainen: " Hauduta haluamaasi yrttiä kuumassa vedessä. Siivilöi yrtit hetken kuluttua pois veden joukosta, heitä kiukaalle ja nauti aromikkaista löylyistä." Olin aiemmin päivällä ostanut kaupasta sitruunamelissaruukun. Vihreän keijun ohjeessa ei sanota, paljonko tuoreita yrttejä pitää käyttää, mutta arvelisin, että kaikki pienessä ruukussa olevat. En kuitenkaan raaskinut leikata kaikkia oksia pois, sillä onhan sitruunamelissa myös mainio teeyrtti. Niinpä käytin löylytuoksuun tuoreita yrttejä noin puolen ruukullisen verran. Vastoin ohj...

Villi ja vihreä -blogin ihan ensimmäinen postaus (Ylikypsistä banaaneista syntyy herkullisia keksejä, 13.4.2020) sivusi ruokahävikkiä: on ekologisesti järkevämpää keksiä parhaat päivät nähneille kasviksille uusiokäyttöä kuin heittää ne biojäteastiaan. Palaan taas tuohon aiheeseen ja kertoilen banaanilettujen tekemisestä. Banaaniletut valmistuivat helposti ja nopeasti. Niihin tulevien banaanien on parempikin olla kypsiä ja pehmeitä, jotta niiden soseuttaminen haarukalla onnistuu. Tein letut seuraavalla ohjeella: 2 banaania 1 dl kaurahiutaleita tai mysliä 2 kananmunaa 1/2 tl kanelia Puolitin ohjeen ja käytin kaurahiutaleiden sijaan kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä sisältävää mysliä. Näin toimin: 1. Soseutin pehmentyneen banaanin haarukalla. 2. Lisäsin muut ainekset joukkoon ja sekoitin tasaiseksi. 3. Paistoin kasviöljyssä molemmin puolin. Miltä banaaniletut maistuivat? En yhtään liioittele, kun sanon, että erittäin hyviltä. Makua voi muunnella käyttämällä myslin sijaan kaurahiutaleita t...

Koska blogini nimi on Villi ja vihreä, minulta on joskus kysytty, olenko Vihreiden jäsen. Vastaus on kielteinen: en omista Vihreiden enkä minkään muunkaan puolueen jäsenkirjaa. Saattaapa olla, etten tule koskaan omistamaankaan. Seuraan kyllä politiikkaa jonkin verran, mutta mikään Suomessa vaikuttava puolue ei ainakaan tällä hetkellä tunnu ihan omalta. Eri puolueiden kannattajiin liitetään perinteisesti tietynlaisia mielikuvia ja jopa ennakkoluuloja. Näin on laita myös Vihreiden jäsenten. "Se on semmoinen viherpiipertäjä, kasvattaa ituja ja syö vain jotain rehuja." "Ei sillä mitään autoa ole, fillarilla vimputtaa kesät talvet, lumihangessa 30 asteen pakkasessakin." "Se asuu vanhassa kansakoulussa, kasvattaa nauriita ja hoitaa lampaita." "Erakkona elää metsän keskellä, kalastaa ja tutkii rahkasammaleen leviämistä." Myönnän, että nuo mainitsemani esimerkit Vihreän liiton jäseniin liittyvistä mielikuvista ovat  kärjistettyjä. Edellytetäänkö kuitenki...