Villi ja vihreä

Varasinpa taas myyntipöydän tutulta Löytölähteen kirpparilta. Pari päivää sitten vein sinne vaatteita ja muuta tavaraa. Tällä kertaa minulla onkin myynnissä erään sukulaisen vaatteita, jotka hain kotiseudulta viime viikonloppuna. Vaatteet ovat hyväkuntoisia ja ehjiä mutta eivät aivan uusinta muotia. Näin ollen niiden hinnoittelu oli hieman hankalaa.  Yritin olla tarkkana, etten laittaisi vaatteiden hintaa liian korkeaksi, sillä se luultavasti karkottaisi niistä kiinnostuneet. Parin vaatekappaleen hinnan varmistin vielä Löytölähteen pitäjältä, Arjalta, joka oli sitä mieltä, että hinnat ovat sopivia.  Jälkikasvun vanhasta vaatekaapista löytyi sinne jemmaamiani kesävaatteita. Olin siirtänyt vaatteet kaappiin joulun alla tavaraa kirpparille lajitellessani. Taustalla oli ajatus, että kesävaatteet eivät ehkä tee kauppaansa keskellä talvea.  Jonkinasteiseksi probleemaksi sen sijaan muodostui jälkikasvun vierailullaan kouraani lykkäämä talvitakki. Hän oli ostanut takin verkkokaup...

Heinäkuinen nokkoslinja jatkukoon Villissä ja vihreässä vielä tämän postauksen ajan. Ensi viikolla kirjoitan sitten jostain toisesta aiheesta, lupaan ja vannon :) Harva tulee ajatelleeksi, että polttava nokkonen sopii myös kasvonaamion ainesosaksi. No, tuoreena en ole kokeillut sitä kasvoille levittää, mutta kuivattuna se käyttäytyy iholla kuin mikä tahansa muukin villiyrtti. Tämän helpon nokkoskasvonaamion tein muutama viikko takaperin. Naamio sopii erityisesti kuivalle iholle.  Nokkoskasvonaamioon tarvitaan 1/2 rkl kuivattua nokkosta 1 rkl maissijauhetta 1 rkl sitruunasta puserrettua mehua ja 1 tl hunajaa.   Nokkosen lehdet kannattaa kerätä kuivattaviksi muutama päivä ennen kasvonaamion tekemistä. Itse olen levittänyt lehdet tarjottimelle leivin- tai talouspaperin päälle ja antanut kuivua huoneenlämmössä kahden vuorokauden ajan.  Tässä ohjeessa nesteenä on käytetty sitruunasta puserrettua mehua. Jos sitruunaa ei ole saatavilla, toki nesteeksi käy vaikkapa maito, ke...

Edellisessä postauksessani jaoin tänne vanhasta keittokirjasta löytämäni nokkoskeiton ohjeen. Jatkan vielä nokkosaiheella; onhan kyseessä ihan uskomattoman hyödyllinen ja monikäyttöinen villiyrtti.  Nokkoshiushoiteesta kirjoitin muistaakseni jo Hortoilijan muistiinpanoja -blogissani. Hiushoide on todella helppo valmistaa, eikä sen käyttökään järin monimutkaista ole. Hiuksia hoitavaan nokkosveteen tarvitaan 5 nokkosen lehteä ja kupillinen kiehuvaa vettä.  Näin toimin: 1. Asettelin nokkosen lehdet kulhoon ja kaadoin niiden päälle kupillisen kiehuvaa vettä. 2. Annoin seoksen hautua noin viiden minuutin ajan. 3. Siivilöin nokkosen lehdet pois. Jäähtynyt nokkosvesi levitetään hiuksiin sampoopesun ja huuhtelun jälkeen. Ohjeen mukaan samalla on hyvä hieroa päänahkaa noin kymmenen minuutin ajan. Hieronnan jälkeen hiukset huuhdellaan lämpimällä vedellä. Viime viikolla minulta jäi tuo hierontaosuus pois, mutta annoin nokkosveden kuitenkin vaikuttaa hiuksissa hetkisen ennen poishuuhtelua...

Nyt on taas se aika vuodesta, kun päästään herkuttelemaan erilaisilla nokkosruoilla. Olen jo ehtinyt kokata kahta erilaista nokkoskeittoa ja eilen paistoin nokkoslettuja. Nam! Olen tehnyt nokkoskeittoa sekä kasvisliemeen että maitoon. Mielestäni maitopohjainen maistuu paremmalta, joten jaan tässä postauksessa sen ohjeen.  Alkuperäisen reseptin löysin aikoinaan yläkoulun kotitalouden oppikirjasta ( Keitämme ja leivomme 2 ). Opus on julkaistu1981, joten sen tekijät ( Aura Liimatainen, Tuula Teerikangas ja Kirsti Kunnas)  ovat olleet aikaansa edellä: 1980-luvun alussa villiyrttien hyödyntäminen ruoanlaitossa ei muistaakseni ollut kovinkaan trendikästä.  Alkuperäisen ohjeen mukaan nokkoskeittoon kuuluvat seuraavat ainesosat: 1 l tuoreita nokkosia 2 dl vettä 1 rkl margariinia tai voita 1 rkl vehnäjauhoja 6 dl maitoa 3/4 tl suolaa 1/4 tl muskottia Edellistä nokkoskeittoa tehdessäni korvasin osan maidosta ruokakermalla. Näin ollen keittoon tuli 2 dl ruokakermaa ja 4 dl maitoa....

Kävin eilen illalla tutustumassa Jyväskylän kaupungin villiyrttipuistoon.  Villiyrttipuisto avattiin keväällä 2021, ja se sijaitsee Tuomiojärven rantareitin varrella, ravintola Priimuksen lähettyvillä. Puisto on kaikille avoin, joten kuka tahansa voi mennä sinne keräämään yrttejä omiin tarpeisiinsa.  Jyväskylän kaupungin verkkosivujen mukaan villiyrttipuisto sopii vierailukohteeksi erityisesti aloitteleville hortoilijoille. Aidatulla puistoalueella kasvavat yrtit on nimetty ja merkitty kuvin. Näin ollen niiden tunnistaminen on helppoa ja käyttö turvallista.  Villiyrttipuisto on aika pieni ja niin selkeästi aidattu, että erehtymisen mahdollisuutta ei ole. Portin vieressä on opastekyltti, jossa annetaan tarkempaa tietoa puistosta. Kyltistä selviää, että puisto on villiyrttien eli villivihannesten esittelyalue.  Opasteessa annetaan hyvät toimintaohjeet ihmisille, jotka eivät ole keränneet villiyrttejä aiemmin. Puistossa on kasveja esitteleviä kylttejä, joista löytyy QR-...

Kuusien nuoret vuosikasvaimet, kerkät, ovat ainakin täällä keskisessä Suomessa parahultaisia kerättäviksi. Kerkät kannattaa napsia talteen siinä vaiheessa, kun ne ovat 2 - 4 cm:n mittaisia. Kerkkien keräämiseen tarvitaan aina maanomistajan lupa.  Itse innostuin kerkistä yrttipoimijakurssilla keväällä 2018. Sen jälkeen olen kerännyt niitä talteen oman pihamaani nurkassa kasvavista kuusista.  Olen käyttänyt kerkkiä tuoreeltaan sekä laittanut niitä pakastimeen talven varalle. Tuoreita kerkkiä olen lisännyt esimerkiksi salaatteihin ja villiyrttipestoon. Pakastetuista kerkistä olen tehnyt teetä ja muita juomia.   Parina keväänä olen valmistanut kerkistä siirappia, jonka ohje löytyy Villi ja vihreä -blogista otsikolla Kuusenkerkkäsiirappi valmistuu vaikka ikkunalaudalla (15.6.2020).  Myös kuusenkerkkälikööriä olen kokeillut. Sen tekemisestä kerroin Me Naiset -lehden verkkosivujen  Hortoilijan muistiinpanoja -blogissani. Koska lehden verkkosivut ovat kokeneet suur...

Nyt on taas aika villiyrttien! Olen jo keräillyt niitä ahkerasti: osan olen kuivattanut talven varalle, osasta olen tehnyt teetä. Voikukkamehuakin on tekeillä. Viime viikolla paistoin jokakeväiseen tapaan villiyrttilettusia. Pohjaksi tein ihan peruslettutaikinan, johon tuli 2 dl maitoa, 1 dl vehnäjauhoja, 1 kananmuna ja 1/2 tl suolaa.  Keräsin pihamaalta erilaisia villiyrttejä ja huuhtelin ne siivilässä kylmällä juoksevalla vedellä. Sitten tein huuhdelluista yrteistä mahdollisimman pientä silppua ja lisäsin lettutaikinaan. Mausteeksi ripautin hieman mustapippuria.  Kuvan villiyrttilettusissa on runsaasti vuohenputkea , josta kirjoitin tarkemmin tässä blogissa viime keväänä ( Vuohenputkesta piristystä arkiruokaan, 15.5.2021). Lisäksi lettusiin tuli aika paljon voikukan lehtiä . Niistä kannattaa valita syötäväksi nuoret, pienet ja tasalaitaiset yksilöt. Muutama pieni nokkosen lehti ja pari nuorta, vielä supussa olevaa poimulehteäkin lettuihin löytyi. Miltä villiyrttilettus...