Villi ja vihreä

Kokeilin viime viikolla tehdä kahvinkorviketta voikukan juurista. Ohjeen voikukkakahviin löysin Metsän emännän verkkosivuilta (www.metsanemanta.fi). Voikukkakahviin tarvitaan kuivattuja ja paahdettuja voikukan juuria. Voikukan juurien kuivaamisesta kerroin päivityksessäni pari viikkoa sitten (Kaivoin maasta voikukan juuria ja... 12.9.2021). Viikko sitten kirjoitin voikukkaisen rieskan tekemisestä (Kokeilin voikukanjuuririeskaa, 19.9.2021). Kuivattuja voikukan juuria voi paahtaa pannulla tai uunissa. Kokeilin jälkimmäistä tapaa. Metsän emännän ohjeen mukaan kuivatut ja pilkotut juurenpalat levitetään uunipellille leivinpaperin päälle. Uuni asetetaan 175 asteeseen ja juurenpalojen annetaan olla uunissa 10-20 minuuttia. Mitä kauemmin paloja paahtaa, sen tummemman värin ne saavat. Ennen purkitusta palasten annetaan jäähtyä. Ne säilyvät parhaiten tiiviissä lasipurkissa ja pimeässä. Omat kuivatut juurenpalaseni olivat jo valmiiksi niin pieniä, että niitä ei tarvinnut enää ryhtyä p...

Kirjoitin edellisessä päivityksessäni ( Kaivoin maasta voikukan juuria ja ... 12.9.2021) voikukan juurien kuivaamisesta. Eilen olikin sitten aikaa miettiä, mitä noista kallisarvoisista kuivatuista juuripaloista voisi tehdä. Päätin kokeilla rieskaa, johon lisäisin voikukan juuria. Saadakseni taikinaan vieläkin enemmän voikukan tuntua ripottelisin joukkoon myös kuivattuja voikukan lehtiä. Tarvitsin voikukanjuuririeskaan seuraavat ainesosat: 1 dl kylmää vettä reilu 2 dl ohrajauhoja 1/2 dl kuivattuja voikukan juuria rouheena 1/2 tl suolaa 2 tl kuivattuja voikukan lehtiä jauheena Näin toimin: 1. Laitoin uunin kuumenemaan 250 asteeseen. 2. Pilkoin kuivatut juuripalat leikkuulaudan päällä niin pieniksi kuin mahdollista. 3. Musersin kuivatut voikukan lehdet jauhemaiseksi. 4. Sekoitin keskenään kylmän veden, voikukanlehtijauheen, suolan, voikukanjuurirouheen ja ohrajauhot. 5. Leivoin taikinasta suoraan pellille litteän rieskan ja pistelin sitä haarukalla. 5. Paistoin uunissa keskitaso...

Olen viime vuosien aikana valmistanut voikukista ruokaa, juomaa ja kotikosmetiikkaa. Olen käyttänyt voikukista sekä kukintoja ja nuppuja että lehtiä. Voikukan juuria en kuitenkaan ole uskaltautunut maasta kaivamaan - ennen kuin eilen. Kaikki voikukan osat sisältävät ihmisen terveydelle hyödyllisiä aineita, mutta sen juurissa on runsaasti inuliini-nimistä tärkkelystä. Sitä samaa ainetta on muun muassa sipulissa, parsassa, valkosipulissa ja ohrassa. Keräsin voikukan juuria omalta takapihaltani kasvimaan lähettyviltä. Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, juurien esiin kaivaminen oli paljon raskaampaa hommaa, kuin olin kuvitellut. Useimmat juuret olivat kapeita ja todella pitkiä. Olisihan minun pitänyt se muistaa! Nimenomaan voikukan juurien pituuden takia kasvia on niin vaikea hävittää; jos maahan jää pienikin palanen juurta, voikukka selviää hengissä. Pitkän ja hankalan kaivuurupeaman jälkeen minulla oli voikukan juuria paljon odottamaani vähemmän. Illalla huomasin, että palkaksi hikis...

Korona-ajan matkustusrajoitukset ovat saaneet aikaan sen, että suomalaiset ovat entistä kiinnostuneempia kotimaan matkailu- ja retkeilykohteista. Kerron tässä päivityksessä omia kokemuksiani Keski-Suomessa sijaitsevasta Kapeenkosken alueesta. Viime keväänä olimme oman valvontaluokkani kanssa visaisen pulman edessä. Koulumme ysiluokkalaiset ovat tavanneet tehdä toukokuussa ainakin jonkinlaisen luokkaretken. Luokkani oppilaat olivat myyneet kolmen vuoden aikana keksejä ja namusia sen verran ahkerasti, että luokan omalla tilillä oli varsin mukava rahasumma. Rahoituspuoli oli siis kunnossa. Ongelmaksi nousikin se, minne pystyisimme - koronarajoitusten yhä vallitessa - retken turvallisesti tekemään. Kaiken lisäksi kaupungin johdon ohjeen mukaan luokkaretken sai tehdä vain ja ainoastaan kaupungin rajojen sisällä. Hyvästi siis Linnanmäki, hyvästi Särkänniemi! Valvontaluokkani tytöillä oli idea: mitäs jos lähtisimme Kapeenkoskelle ja kokeilisimme koskenlaskua? Värikuulasotaakin siellä kuule...

Kerroin postauksessani viikko sitten, miten pihan kaksi kääpiöomenapuuta vallan villiintyivät ja tekivät hurjan sadon. Omenoiden runsautta ihmetellessäni tuli mieleen tehdä taas omenalikööriä. Ensimmäisen kerran valmistin ompuista likööriä muistaakseni kaksi vuotta takaperin. Kerroin kokeilusta silloisessa Hortoilijan muistiinpanoja -blogissani. Valmistamani omenaliköörin alkuperäinen nimi on itse asiassa kaneli-omenalikööri. Löysin ohjeen sekä Kotiliedestä että Suklaapossu-blogista. Alkuperäisen ohjeen mukaan kaneli-omenaliköörin tekemiseen tarvitaan seuraavat ainesosat: 4-5 dl kirkasta viinaa 4-5 dl sokeria 1 sitruunan mehu 300 g (= 7 dl) omenalohkoja kanelitanko Näin toimin: 1. Kuorin omenat ja pilkoin ne niin pieniksi lohkoiksi, että pystyin mittaamaan niiden määrän desilitran mitalla. 2. Laitoin tilavaan lasipurkkiin kerroksittain 7 dl omenalohkoja, 4,5 dl Leijona-viinaa, 4 dl sokeria sekä sitruunasta puristamani mehun. Kanelitangon sujautin kaiken tämän keskelle. 3....

Pihallani on kaksi kääpiöomenapuuta, joiden sato vaihtelee vuosittain hurjasti. Tänä syksynä sato on todella runsas; puiden oksat ovat sananmukaisesti taipuneet omenoiden painosta. Viime vuonna sato käsitti tasan tarkkaan yhden ainoan omenan. Toissasyksynä puolestaan omppuja tuli enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Olen soseuttanut, hillonnut ja kuivattanut omppuja. Olen tehnyt niistä mehua, piirakkaa, pannaria... Yksi parhaista omppuherkuista on mielestäni omena-kaurapaistos. Kirjoitin tästä helposta jälkiruoasta jo Hortoilijan muistiinpanoja -blogissa kaksi vuotta sitten. Alkuperäinen ohje on muistaakseni Kodin Kuvalehdestä. Sen mukaan omena-kaurapaistokseen tarvitaan seuraavat ainesosat: 4-8 omenaa 100 g voita 0,5-1 dl fariinisokeria tai tavallista sokeria 3 dl kaurahiutaleita hyppysellinen suolaa (0,5 tl kanelia) (0,5 tl vaniljasokeria) Itse olen pilkkonut vuokaan kahdeksan omenaa. Voin olen korvannut juoksevalla rapsiöljyvalmisteella (1-1,5 dl). En ole käyttänyt farii...

Tänä vuonna marjat niin puutarhoissa kuin metsissäkin ovat kypsyneet normaalia aiemmin. Punaherukoitakin pääsi poimimaan ainakin täällä Keski-Suomessa jo heinäkuun loppupuolella.  En kerää punaherukoita pakastimeen, koska ne ovat miekestäni vähän liian kirpakoita sellaisinaan syötäviksi, vaan teen niistä mehua. Valmistan mehun mieluummin uuttamalla kuin keittämällä.  Miksi teen punaherukkamehua uuttamalla? Ihan yksinkertaisesti siksi, että minusta uutetun mehun maku on parempi kuin keitetyn. Lisäksi minua miellyttää ajatus siitä, että uuttamalla mehua voi tehdä myös sähköttömissä olosuhteissa. Alkuperäinen uutetun mehun ohje on saksittu talteen vuosia sitten jostain aikakauslehdestä. Sen mukaan mehuun tarvitaan seuraavat ainesosat: 1 kg kypsiä  punaherukoita  6 dl vettä 1,5 tl sitruunahappoa 4-5 dl sokeria   Itse olen yleensä puolittanut annoksen: 1 l punaherukoita 3 dl vettä 3/4 tl sitruunahappoa 1 dl sokeria Olen vähentänyt sokerin määrää, koska 2-2,5 dl on mi...