Siirry pääsisältöön

Tekstit

Nokkoskeitto kruunaa kesän

Nyt on taas se aika vuodesta, kun päästään herkuttelemaan erilaisilla nokkosruoilla. Olen jo ehtinyt kokata kahta erilaista nokkoskeittoa ja eilen paistoin nokkoslettuja. Nam! Olen tehnyt nokkoskeittoa sekä kasvisliemeen että maitoon. Mielestäni maitopohjainen maistuu paremmalta, joten jaan tässä postauksessa sen ohjeen.  Alkuperäisen reseptin löysin aikoinaan yläkoulun kotitalouden oppikirjasta ( Keitämme ja leivomme 2 ). Opus on julkaistu1981, joten sen tekijät ( Aura Liimatainen, Tuula Teerikangas ja Kirsti Kunnas)  ovat olleet aikaansa edellä: 1980-luvun alussa villiyrttien hyödyntäminen ruoanlaitossa ei muistaakseni ollut kovinkaan trendikästä.  Alkuperäisen ohjeen mukaan nokkoskeittoon kuuluvat seuraavat ainesosat: 1 l tuoreita nokkosia 2 dl vettä 1 rkl margariinia tai voita 1 rkl vehnäjauhoja 6 dl maitoa 3/4 tl suolaa 1/4 tl muskottia Edellistä nokkoskeittoa tehdessäni korvasin osan maidosta ruokakermalla. Näin ollen keittoon tuli 2 dl ruokakermaa ja 4 dl maitoa....

Villiyrttipuistoon tutustumassa

Kävin eilen illalla tutustumassa Jyväskylän kaupungin villiyrttipuistoon.  Villiyrttipuisto avattiin keväällä 2021, ja se sijaitsee Tuomiojärven rantareitin varrella, ravintola Priimuksen lähettyvillä. Puisto on kaikille avoin, joten kuka tahansa voi mennä sinne keräämään yrttejä omiin tarpeisiinsa.  Jyväskylän kaupungin verkkosivujen mukaan villiyrttipuisto sopii vierailukohteeksi erityisesti aloitteleville hortoilijoille. Aidatulla puistoalueella kasvavat yrtit on nimetty ja merkitty kuvin. Näin ollen niiden tunnistaminen on helppoa ja käyttö turvallista.  Villiyrttipuisto on aika pieni ja niin selkeästi aidattu, että erehtymisen mahdollisuutta ei ole. Portin vieressä on opastekyltti, jossa annetaan tarkempaa tietoa puistosta. Kyltistä selviää, että puisto on villiyrttien eli villivihannesten esittelyalue.  Opasteessa annetaan hyvät toimintaohjeet ihmisille, jotka eivät ole keränneet villiyrttejä aiemmin. Puistossa on kasveja esitteleviä kylttejä, joista löytyy QR-...

Nyt on aika kuusenkerkkien!

Kuusien nuoret vuosikasvaimet, kerkät, ovat ainakin täällä keskisessä Suomessa parahultaisia kerättäviksi. Kerkät kannattaa napsia talteen siinä vaiheessa, kun ne ovat 2 - 4 cm:n mittaisia. Kerkkien keräämiseen tarvitaan aina maanomistajan lupa.  Itse innostuin kerkistä yrttipoimijakurssilla keväällä 2018. Sen jälkeen olen kerännyt niitä talteen oman pihamaani nurkassa kasvavista kuusista.  Olen käyttänyt kerkkiä tuoreeltaan sekä laittanut niitä pakastimeen talven varalle. Tuoreita kerkkiä olen lisännyt esimerkiksi salaatteihin ja villiyrttipestoon. Pakastetuista kerkistä olen tehnyt teetä ja muita juomia.   Parina keväänä olen valmistanut kerkistä siirappia, jonka ohje löytyy Villi ja vihreä -blogista otsikolla Kuusenkerkkäsiirappi valmistuu vaikka ikkunalaudalla (15.6.2020).  Myös kuusenkerkkälikööriä olen kokeillut. Sen tekemisestä kerroin Me Naiset -lehden verkkosivujen  Hortoilijan muistiinpanoja -blogissani. Koska lehden verkkosivut ovat kokeneet suur...

Villiyrttilettusilla vaihtelua arkiruokaan

Nyt on taas aika villiyrttien! Olen jo keräillyt niitä ahkerasti: osan olen kuivattanut talven varalle, osasta olen tehnyt teetä. Voikukkamehuakin on tekeillä. Viime viikolla paistoin jokakeväiseen tapaan villiyrttilettusia. Pohjaksi tein ihan peruslettutaikinan, johon tuli 2 dl maitoa, 1 dl vehnäjauhoja, 1 kananmuna ja 1/2 tl suolaa.  Keräsin pihamaalta erilaisia villiyrttejä ja huuhtelin ne siivilässä kylmällä juoksevalla vedellä. Sitten tein huuhdelluista yrteistä mahdollisimman pientä silppua ja lisäsin lettutaikinaan. Mausteeksi ripautin hieman mustapippuria.  Kuvan villiyrttilettusissa on runsaasti vuohenputkea , josta kirjoitin tarkemmin tässä blogissa viime keväänä ( Vuohenputkesta piristystä arkiruokaan, 15.5.2021). Lisäksi lettusiin tuli aika paljon voikukan lehtiä . Niistä kannattaa valita syötäväksi nuoret, pienet ja tasalaitaiset yksilöt. Muutama pieni nokkosen lehti ja pari nuorta, vielä supussa olevaa poimulehteäkin lettuihin löytyi. Miltä villiyrttilettus...

Pihlajansilmusiirappi onnistui vasta kolmannella yrittämällä

Kirjoitin Villi ja vihreä -blogissa pihlajan lehtisilmujen hyödyntämisestä noin kaksi vuotta sitten ( Vapuksi pihlajansilmuteetä? 1.5.2020). Pari viikkoa takaperin löysin Facebookin villiyrttiaiheisesta ryhmästä pihlajansilmusiirapin ohjeen, jota päätin tietysti kokeilla. Kaikki ei sujunut niin kuin unelmien Strömsössä, sillä siirappi onnistui vasta kolmannella keittokerralla.  Pihlajan lehtisilmujen hyödyntämisessä on nähdäkseni kaksi ongelmaa. Ensinnäkin lehtisilmujen kerääminen ei kuulu jokamiehen oikeuksiin, eli tällaiseen keruutoimintaan on aina kysyttävä maanomistajan lupa. Toisekseen pois napsittujen lehtisilmujen tilalle ei kasva uusia.  Itse olen ratkaissut ongelmat siten, että olen kerännyt pihlajan lehtisilmuja vain ja ainoastaan oman pihamaani puista. Poimin silmut vain sellaisista oksista, jotka pitäisi muutenkin karsia pois. Lisäksi napsin silmuja pienistä pihlajan aluista, jotka ovat kasvaneet väärään paikkaan (kuten vaikkapa maakellarin päälle). Leikkaan tai sa...

Villin ja vihreän voikukkakirjanen ilmestyi perjantaina!

Mennyt viikko oli erittäin tapahtumarikas - niin hyvässä kuin pahassa. Niihin hyviin asioihin kuului se, että perjantaina sain painosta kirjoittamani Villin ja vihreän voikukkakirjasen .  Olin suunnitellut jo muutaman vuoden ajan, että kirjoittaisin helppotajuisia villiyrttioppaita vasta-alkajille. Viime keväänä tuntui, että etupihallani kasvoi voikukkia vielä tavallistakin enemmän. Siitä sitten sain idean, että voikukka voisi olla ensimmäisen opaskirjaseni pääroolissa. Olin jo aiempina vuosina tehnyt kaikenlaisia kokeiluja niin voikukan kukinnoista kuin nupuista ja lehdistäkin, joten kasvin hyötykäyttö oli minulle entuudestaan tuttua. Eipä sitten muuta kuin voikukkatuotteita valmistamaan. Tein voikukista syötävää, juotavaa ja kotikosmetiikka. Otin kuvan jokaisesta valmistamastani tuotteesta ja siirsin sen ja reseptin kirjatiedostooni. Rohtoja en tehnyt, sillä niiden valmistamisesta tai käytöstä minulla ei ole tarpeeksi asiantuntemusta.   En ole mitenkään kokenut valokuva...

Ruokakorivertailu: Lidlissä edullisimmat vihannekset

Tein huhtikuun alkupuolella ruokakorivertailun oman asuinalueeni K-Citymarketin ja Prisman välillä. Tulokset kerroin Villi ja vihreä -blogissani otsikolla Ruokakorivertailu: K-Citymarketin ja Prisman koreissa noin kolmen euron ero (10.4.2022).  En ottanut Lidliä mukaan hintavertailuun, koska epäilin, että sieltä ei välttämättä löytyisi samoja kotimaisia tuotteita kuin kahdesta edellä mainitusta kauppaliikkeestä. Halusin myös tehdä sellaisen vertailun, jossa kauppaliikkeiden omat huokeat tuotemerkit (esim. Pirkka, Rainbow, X-tra ja K-Menu) eivät olisi mukana. Jos ne olisivat, hintavertailu menisi lähes kokonaan tuotemerkkien väliseksi.    Kun olin jakanut kyseisen päivityksen asuinalueeni Facebook-sivuille, sain kuitenkin kommentteja, joissa ihmeteltiin, miksi Lidl ei ollut vertailussa mukana. Minulle myös vakuutettiin, että Lidlistä löytyy runsaasti kotimaisiakin tuotteita. Lupasin miettiä asiaa. Perjantaina sitten tallustelin paikalliseen Lidliin. Täytyy myöntää, että lö...