Villi ja vihreä

  Perjantaina minua katseli peilistä ankean näköinen olento. Oliko joku Halloween-hirviö lähtenyt hiippailemaan etuajassa ja livahtanut kylpyhuoneeseen? Ei, pitkin hampain oli myönnettävä, että tuo nuupahtanut naamataulu kuului minulle.   Eihän se kuva ehkä muuten olisi tavallisesta poikennut, mutta hiukset! Ne roikkuivat silmilläni rasvaisina ja likaisina. Miksi? Olin nerokkaasti jättänyt edellisen illan hiustenpesun väliin, koska olin varannut kampaamoajan lauantaille. Taustalla tässä oli ajatus, että siellähän ne kuitenkin laittavat kutrit ojennukseen... Kauppareissu oli kuitenkin tehtävä eli ihmisten ilmoille piti uskaltautua. Mikä neuvoksi? Kuivasampoota minulla ei ollut, enkä muutenkaan pidä sen käyttöä kovin suotavana. Eipä muuta kuin vanhan kansan vinkkejä muistelemaan. Muistan kuulleeni, että jos ennen vanhaan on vastaan tullut tilanne, ettei vettä ja pesuainetta ole ollut saatavilla, hiukset on saatettu saada parempaan kuosiin muun muassa ruis- ja vehnäjauhojen ...

  Innostuin erilaisten voiteiden tekemisestä muutama vuosi takaperin. Tässä Villi ja vihreä -blogissa olen kertonut ainakin mesiangervo- ja poimulehtivoiteen valmistamisesta (ks. päivitykset  Kuinka onnistui yrttivoiteen tekeminen? 23.8. 2020   ja Tein vartalovoiteen poimulehdistä - ihan itse! 25.10 2020).  Nyt kokeilin tehdä jalkavoidetta laventelin lehdistä. Käytin voiteeseen n. 1 dl laventeliöljyä ja n. 10 g mehiläisvahaa. Tuo otsikko on ehkä hieman harhaanjohtava, sillä vaikka laventeliöljyn saostaminen voiteeksi kävikin hetkessä, esivalmistelut veivät aikaa.  Ensinnäkin saksin pihalla kasvavasta ruukkulaventelista useaan otteeseen lehtiä ja levitin ne kuivumaan tarjottimelle huoneenlämpöön. Annoin niiden kuivua parin päivän ajan.  Kun kuivattuja lehtiä oli mielestäni tarpeeksi, laitoin ne lasipurkkiin ja kaadoin päälle suodattamatonta oliiviöljyä (myös pellava- ja manteliöljy sopivat tarkoitukseen) sen verran, että kaikki lehdet peittyivät. Annoin öljy...

Kukaan tuskin enää suuremmin yllättyy tiedosta, että harmillisena vihulaisena pidetty nokkonen on erittäin hyödyllinen kasvi. Kyseinen villiyrtti sisältää muun muassa kalsiumia, rautaa, magnesiumia ja erilaisia vitamiineja ja on näin ollen varsin terveellistä syötävää. Kesällä käsittelinkin aihetta päivityksessäni  Nokkoskeitto kruunaa kesän (27.6. 2022).  Toki nokkosta voi halutessaan käyttää niin hiusten- ( Nokkosvesi hoitaa hiuksia , 3.7. 2022) kuin kauneudenhoidossakin ( Nokkonen käy kasvonaamioksikin , 13.7. 2022). Laimennettu nokkosvesi on myös oiva lannoite pihakasveille.  Monet nokkosruoat tehdään nokkosen versoista, mutta ei sovi unohtaa, että myös kasvin siemenet ovat hyvin terveellistä syötävää. Nokkonen tekee kahdenlaisia siemennorkkoja. "Poikanorkot" ovat lyhyitä ja pieniä, "tyttönorkot" pitkiä ja tuuheita. Viimeksi mainituissa on enemmän ravinteita, joten kannattaa kerätä niitä. Eivät "poikanorkotkaan" tosin myrkyllisiä ole.  Milloin nokkosen...

Koska sää oli aamusta asti hyvä, välillä suorastaan aurinkoinen, päätimme toteuttaa ystävän kanssa kauan suunnittelemamme metsäretken. Haaveissa siintelivät sienet ja puolukat. Ystäväni oli varustautunut sievällä sienikorilla, minä raahasin mukanani ämpäriä.  Melko pian saimme todeta, että olimme liikkeellä liian myöhään. Sienet olivat kerenneet mennä parempiin suihin. Oma saaliini oli neljä pikkuruista rouskua, joten päivälliseksi kaavailemani sienikastike jäi nyt toteutumatta.  Puolukoita sen sijaan oli vielä jäljellä, ja niitä sain poimituksi jonkin verran. Yllätyksekseni metsästä löytyi myös mustikoita. Ajattelin, että tähän aikaan syksystä ne olisivat pehmeitä, vetisiä ja mauttomia, mutta sain todeta olleeni väärässä: ihan syömäkelpoisia olivat. Vaikka metsäretki meni sienten osalta mynkään, oli kuitenkin kiva samoilla metsässä ja tietysti rupatella mukavia kaverin kanssa. Ja eikös metsässä liikkuessaan pidäkin puhua ja vieläpä kovaan ääneen, jotta tienoilla mahdollisesti...

Suomessa vietetään parhaillaan hävikkiviikkoa. Joku voisi huomauttaa, että nyt on kyllä blogin pitäjä pahasti myöhässä, kun kirjoittaa aiheesta vasta teemaviikon viimeisenä päivänä. No, minun puolestani hävikkiviikkoa voitaisiin viettää vaikka joka päivä. Olen aina silloin tällöin kirjoittanut hävikkiruoka-aiheisia päivityksiä. Ylikypsiä ja tummuneita banaaneja ei kannata heittää menemään, sillä niistä voi valmistaa vaikkapa keksejä tai lettuja. (Ks. päivitys  Ylikypsistä banaaneista syntyy herkullisia keksejä, 13.4. 2020 tai Banaaniletut maistuvat niin aamupalaksi kuin jälkiruoaksikin , 16.1. 2022.) Vanhentuneen ja kuivan leivän voi paistaa ( Miten hyödyntäisin kuivahtaneen leivän? 18.4. 2020). Tähteeksi jäänyt puuro puolestaan kannattaa sujauttaa sämpylätaikinaan ( Jämäpuurosta maukkaita sämpylöitä , 14.11. 2021). Aloitin alkusyksystä biojätteen kompostoinnin (ks. Bokashi tuli taloon , 21.8. 2022). Kun olen iltaisin täyttänyt bokashia, olen huomannut, että ruoantähteitä sinne ei ...

  Juonipaljastus: tämä blogipäivitys kertoo siemenistä kasvattamieni tomaattien tämänhetkisestä elämäntilanteesta. Jos olet jo saanut tomaateista tarpeeksesi, ei ehkä kannata jatkaa lukemista... :) Elikäs maaliskuussa päätin kokeilla ensimmäistä kertaa elämässäni, miten minulta luonnistuisi kirsikkatomaattien kasvatus siemenistä. Operaation alkuvaiheista kerroin päivityksessä Kohti kesää: saisinko satoa pienoiskasvihuoneen avulla? (6.3. 2022).  Huhtikuussa tomaatin siemenistä oli kasvanut ihan kelpo taimenalkuja ( Hyvää pääsiäistä toivottavat tomaatti ja kurkku, 17.4. 2022). Elokuussa tomaatit kasvoivat ulkona isoissa ruukuissa ja voivat pulskasti ( Mitä kuuluu, tomaatit ja kurkku? 7.8. 2022). Tomaateissa oli jo paljon hedelmiä. Otsikossa mainittu kurkku sen sijaan oli siirtynyt autuaammille kasvumaille jo kesäkuun alkupuolella.  Elokuisen blogipäivityksen jälkeen tomaatit tekivät lisää hedelmiä. Ainut ihmetyksen aiheeni oli, miksi ne eivät muuttuneet punaisiksi. Sain kui...

Kenellekään Villi ja vihreä -blogin päivityksiä joskus lukeneelle ei tulle yllätyksenä, että arvostan suuresti käytettyjen vaatteiden ja tavaroiden kierrättämistä.  Erityisen lähellä sydäntäni ovat erilaiset kirppikset, joiden tarjonnasta hankin muun muassa melkein kaikki vaatteeni. Muutaman kerran vuodessa kokoan käytetyt kimpsuni ja kampsuni ja roudaan ne kirpparille myytäväksi. Näin ollen voitaneen sanoa, että tunnen kirppismaailman aika hyvin. Toissaviikolla pääsin kuitenkin tutustumaan kirpparimaailmaan niin sanotusti pintaa syvemmältä. Erään paikallisen kirppiksen omistaja joutui lähtemään äkilliselle matkalle, minkä vuoksi hän pyysi minua tuuraajakseen. Ja minähän suostuin. Ennen lähtöään omistaja opasti minut kirpparin erilaisiin käytänteisiin. Osa niistä oli minulle jo tuttuja oman myyntipöydän vuokraamisen kautta, mutta toki paljon uuttakin tietoa tuli.  Esimerkkinä uuden asian opettelusta voitaisiin ottaa vaikkapa kassakoneen käyttö. Ennen toissaviikkoa olin näpytel...